sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tarttistarttispäivä

Vietin tänään Tarttistarttispäivää. Hetken kävi jopa mielessä alkaa kirjoittaa tarttistarttislistaa, mutta sitten keitin suunnittelukahvit ja keskityin suunnittelemaan. Tarttis pestä ikkunat, tarttis raivata vaatekaappeja, tarttis pestä kylppärin lattia, tarttis ostaa uudet lenkkarit, tarttis suunnitella Pikkumuijan nimpparitarjoiluja, tarttistarttistarttis...

En kuitenkaan laittanut tikkua ristiin sen enempää listan kirjoittamiseen, kuin yhdenkään tarttis asian tekemiseen. Sen sijaan...
Ulkoilin kolmeen kertaan. Kävin kaksi kertaa mettässä etsimässä Pikkumuijan kanssa ensin sieniä, mutta kun pakkanen oli ne takamettästä korjannut niin toisella kerralla bongailtiin kääpiä kannoista. Poikkesimme naapurin pihaan. Join kolme kertaa kahvia, joka kerta kupin tyhjäksi asti lämmintä kahvia. Kudoin. Surffailin. Haaveilin. Suunnittelin. Huilailin. Puhuin puhelimessa. 

En tehnyt mitään ja silti tein juuri niitä asioita mitä sunnuntaisin voi ja tarttee tehdä! Suosittelen lämpimästi tarttistarttispäivän viettoa, ja kiellän tuntemasta minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä että tarttistarttisasiat eivät etene. Ne joutaa, vaikka huomenna... Se lista... Tai jos ei huomenna niin syksymmällä ;)


Neljä


Annan sinulle neljä suukkoa, koska
olet aina rehellinen. Sanot suoraan
jos sinua suututtaa, mutta jaat kanssani
myös pienimmät ilonaiheet.


<3 Yksi ehdottomasti suosikkiaukeamista <3 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Viisi <3 <3 <3 <3 <3

Annan sinulle viisi suukkoa, koska olet
maailman paras lohduttaja ja ilahduttaja.
Nokat vastakkain on ihana nauraa hekottaa!



Ihana lauantai! Päivän viisi suukon arvoista asiaa:

<3 Hidas aamu, Kaapon tahdissa kahvia <3
<3 Päikkäriaikaan lehtien lukua keskeytyksettä <3 
<3 Rakkaita ystäviä kylässä <3 
<3 Kummitytön, Pikkusiskonsa ja Pikkumuijan touhut <3 
<3 Hiljainen talo kynttilänvalossa <3 





keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kahdeksan ja ensilumi


Annan sinulle kahdeksan suukkoa,
koska sinä pidät rohkeasti puoliani
Ja pelotat pois hurjimmatkin hirviöt.


Talvi, miksi yrität tulla jo nyt? Eikö ensin ole syksyn vuoro?

Tänään satoi LUNTA! Aamulla auton lasit olivat JÄÄSSÄ. Ja ulkoillessa oli kakkapyllynpesupysähdyksellä  vaihdettava tuulitakki TOPPATAKKIin. Pikkumuijan varpaat olivat aamulla olleet JÄÄKALIKAT lenkkareissa (villapuvun sentään tajusin pakata mukaan). Illalla ei enää palelleet, jalassa TALVIKENGÄT. 

Tule syksy takaisin, en ole vielä valmis talveen!


maanantai 23. syyskuuta 2013

PerjantaiKuusi

Annan sinulle kuusi suukkoa,
koska sinä olet täynnä yllätyksiä.
On hauska herkutella salaa
tahmeanmakealla hunajalla.


Perjantai on kyllä päivistä parhaan aatto, ja siksi niin ihana. Tänään päätin juhlistaa aamun tiimipalaveria päärynä tummalla suklaalla ja Angry birds karkeilla. Aamu alkoi superherkullisesti koska näiden lisäksi kahvipöytään ilmestyi Pantteripussi ja levy appelsiinilla höystettyä tummaa suklaata. Työpäivä meni sutjakkaasti, opetusta ja puhelimessa asioiden hoitoa ja viikon päätteeksi verkostopalaveria. Ja sitten kotiin, eikä kiirettä mihinkään!!! Kotikahvit <3 Hyvää ruokaa, reilusti valkosipulia. Syksyisessä säässä ulkoilua (jee talvi ymmärsi, ettei vielä ole vuorossa). Huomiseksi ystäviä kylään, eli taatelit likoamaan herkkuja varten. Lasi punaista iltapalapöydässä. Ja nyt koko sohva vain itselle! Mitä vielä voisi perjantaihin kaivata? En keksi! Tämä riittää, olen onnekas!

Seitsemän


Annan sinulle seitsemän suukkoa,
koska sinä hoivaat minua lempeästi,
kun olen sairas. Silität hellästi 
poskeani, ja oloni paranee heti.

Yhdeksän

Annan sinulle yhdeksän suukkoa,
Koska yhdessä teemme suuria!
tule kanssani seikkailemaan,
jahdataan yhdessä kesätuulia.


Voi syysväsymyksen määrää... Zzz... Villahaalarien ja -housujen ihmeellinen maailma odottaisi vielä, mutta leukoja repii. Iltasatu luettu ja Pikkumuija etsii unta, toivottavasti levollinen yö edessä...

Kymmenen

Viime viikkojen iltasatujen ehdoton ykkönen on ollu Suukkoja sinulle, ystäväni! Äippää liikuttaa satu, Pikkumuijaa kiiltävät sydämet, niiden kolot ja kauniit kuvat - ehkä vähän satukin :) Jos kirjan viehätys säilyy vielä 9 iltaa on koko ajatus että koko satu on vähitellen siirtynyt tänne. Välähdyksiin Vaahteramäestä!

Tähän sateiseen, tuuliseen, vettä ripsivään päivään ei olisi iltasatu voinut paremmin alkaa:

Annan sinulle kymmenen suukkoa,
koska sinä teet päivistäni aurinkoisia.
Suurinkaan sadepilvi ei himmennä
onneani, kun olen kanssasi.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

"Lelujen top 3"

1. Äidin tissiliivit - jollain halvatun vainulla Pikkumuija löytää ne käsiinsä. Pukee, riisuu ja piilottelee sohvatyynyjen väliin vieraiden iloksi. (Bongaa kuvasta.)



2. Partajuggeämpäri - taipuu mihin vaan, sisällä ja ulkona! (Myös pikkuveli -linnajuggeämpäri- toimii.)



3. Sohva - juoksurata, trampoliini...





... Niin... On meillä ihan oikeitakin leluja, ja niilläkin leikitään. Ainakin minä ja isi Pöö :D


lauantai 21. syyskuuta 2013

Musta Kosto

On päiviä jotka olisivat voineet mennä paremmin. Päiviä, jotka menevät päin persettä. Päiviä, joiden tekemiset sujuvat kuin peppu edellä puuhun kiipeäminen. Päiviä, jolloin tunnet omistavasti kaksi oikeaa (tai vasenta) kättä. Päiviä, jolloin ajatus kulkee kuin puusukset Saharassa. 

Usein näinä päivinä sisäinen materialistini saa suuntaa muuttumaan edes muutaman, usein ratkaisevan asteen. Tällä viikolla tämä osta itsellesi parempi mieli -ilmiö ilmestyi taas. Samaan aikaan "kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku" fiilistä oli toisaalla ilmassa, sai myös osta parempi mieli -ilmiö täällä Vaahteramäessä uuden nimen. Ihastuin käsitteeseen kostoksi itelle jotain kivaa. Kivaa itelle kostoksi paskalle fiilikselle. Uusi musta käsilaukku sai siis nimekseen Musta Kosto.

Sanomattakin on selvää että ihan vaan kostoksi hankittu laukku oli saanut jo pahimmat mielen ukkospilvet liikkeelle eteenpäin. Nyt vaan iloisemmin mielin (ihanan kallis) Musta Kosto olalle ja kohti uusia vastoinkäymisiä ;)











tiistai 17. syyskuuta 2013

ABC jne.


A - apu
, yksin ei vaan aina suju - apua tarvitaan (ks. kuva)
B - bensavalo, se merkkivalo jonka autosta ymmärrän ilman manuaalia
C - Creact-rentoutushoitajuus, asenne joka paras "työkaluni" työmaailmassa
D - "suomen kielen äännerakenteeseen ei d-äänne ole alkujaan kuulunut eikä sitä useimmissa suomen murteissa lainkaan esiinny" kuuklelta kysymällä selvis miks mää en mittään tähän saanu hunteerattuu
E - erityinen, vai tavallinen? Eikö jokainen ole tavallaan erityinen? Eikö ole tavallista olla erityinen?
F - fatboy, jopa parempi kuin sohva - ethän rakas vanha sohva pahoita mieltäsi?
G - Greyn anatomia, lähes ainoa sarja joka on nähtävä! Boksilta purkamatta vielä tosin mooonta jaksoa 
H - Hirvensalmen mökki, niin täydellinen ja valitettavasti niin kaukana
I - ilo!
J - Joy!
K - keskenmeno, jotain niin surullista että sitä on vaikea kuvata
L - Lankomies, puuttuva veli, jonka tahtomalla sain 
M - marjat, miten talvesta voisi selvitä ilman pakasteesta löytyviä pelastuksia?
N - naapurit, korvaamaton tuki ja turva -kirjaimellisesti kivenheiton päässä
O - omenapaistos, jonka tuoksu leijuu uunista ja yrittää täyttää koko pääni... Kohta maistiaisia!
P - pieru, pieruhuumori toimii aina :D
Q - eihän tästä tuu mitään mieleen... Paitsi kuuhulluus, heh.
R - rakkaus, kivijalka, elämän suola ja sokeri
S - Siskot <3
T - tyttäreni, aarteeni, rakkaimpani
U - uni, mielellään 10 tuntia vrk -nukkuminen on niin kivaa!
V - villasukat, EHDOTTOMAT kesät talvet
X - xx+xy ~ mahdoton yhtälö?
Y - ystävät, ihmiset jotka pysyvät rinnalla huolimatta siitä millainen olen - tai juuri siksi
Z - zeoliitti, sana joka tuli ekana mieleen z-kirjaimesta
Å - Åbo, täl pual jokke ja tois pual jokke opiskelua ja elämää viime vuosituhannella
Ä - äiti, sana joka sai uuden merkitykset oman lapsen myötä
Ö - öljy, ei selityksiä, siinä kaikki!

Aurinkoa etsimässä

Voi syyskuun viilenevät illat ja syksyn tuoksu ilmassa. Nyt on aurinkoa kaivettava esiin, vaikka väkisin! (Pikkumuija on kiekunut kukonlauluun mennessä jo sen seitsemän kertaa, tämä 18+kk plus loppuraskauden valvomiset yhdistettynä pimeneviin iltoihin uhkaa viedä toimintakyvyn. Olisiko siis taas aika kaivaa kirkasvalovalaisin esiin?)


"Pakkoaurinkoa ajatuksiin:"
- auringonkukka akkunalla (tästä se lähtee (: )
- ylihuomisen jälkeen on jo perjantai
- tänään uusin perheenjäseneemme sai hellää hoitoa (asennusta) ja on valmis talven tuloon
- pyykkikasa on hyvin pieni sisäillan ansiosta
- iltapalalla oman puun omppuja 
- Mamman virkkaama viltti lapsuudesta lämmittää nytkin
- hetki itselle ja haaveille

Ei ollutkaan vaikeaa, paistakoon päivä huomennakin!
Jos ei muuten niin lupaan raahautua yläkertaan ja kaivaa sen kirkasvalolampun esille ;)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kylän kaunein kypärä

Väsytti. Piste.
Turhaudutti. Piste.
Kiukutti. Piste.

Sitten kuului eteisestä mopon rapinaa ja Pikkumuijan huuto: "KYPÄVÄ,KYPÄVÄ!"

Päivän pelastus! Hymy huulilla iltapalaa laittamaan :)




lauantai 14. syyskuuta 2013

Tiu tähtihetkiä - kiitos!

Eilen ystäväni pohjoisesta päivitteli naamakirjaan tähtihetkiä, siitä ajatus (sunnuntain aamukahvia nautiskellessa) palata vielä hetkeksi eiliseen ja koota omat lauantain tähtiketket.


* hirrrrrmuiset aamuhalit
* lauantaiaamun kiireetön kahvi
* Kaapo
* takapenkiltä kuuluneet Pikkumuijan lauleskelut automatkalla lapsuudenkotiini
* Mamma, Pappa, Isosisko, Pikkusisko ja Pikku Ii <3 <3 <3 <3 <3
* Mamman herkut
* serkusten leikit
* Pikku Iin kikatus ja taputusleikki
* sänkipellolla kävely 
* traktorien hurina
* Pikkumuijan hengästyttävä touhu makuupussileikissä
* kauppareissu kaksin Albert Pöön kanssa
* kaksi kylmäkassillista Mamman poimimia ja pakastamia marjoja pakkaseen
* koti
* 55cm säbämaila ja pihapelit 
* sunnuntaisuunnitelmien tarkennuksien teko
* iltasadut Pikkumuija kainalossa
* isi Pöö laittamassa Pikkumuijaa unille, Äippän hetki itselle ja omille ajatuksille hiljaisessa talossa 
* suripahdehetki 
* yö vain parin herätyksen taktiikalla

Tiu tähtihetkiä, olen onnekas!



perjantai 13. syyskuuta 2013

Pop

Hämärtää jo niin että pitää iltaisin sytytellä valoja ja kynttilöitä, ei haittaa, kynttilät on nimittäin aika pop :) Edes se, että pyykit olivat kastuneet sadekuurossa terassilla ei haittaa, perjantaifiilis on vaan niin pop :) Eilen päättyi kahden viikon juoksukielto ja tänään hain Pikkumuijan juosten hoidosta, sekin vaan on niin pop :) Hetken tunsin huonoa omaatuntoa kun autolla ajoin hoitopaikan ohi kotiin vetämään rikoota ja tossuja jalkaa, mutta sitten tajusin että olen parempi äiti kun nollaan työviikon ennen perheelle ja ystäville omistettua viikonloppua pikku kipaisulla. Ja olin oikeassa viikonloppu kääntyi päälle, ja se on niin pop. Kohta taitaa olla vuorossa verkkokauppa shoppailua sekin tänään on niin Pop. 

Tästä tulee hyvä viikonloppu, ihan pop! Toivottavasti kaikille muillekin!




torstai 12. syyskuuta 2013

Torstain tohinoita

Tänään Vaahteramäessä riitti vilinää ja vilskettä kun saimme iltaamme ilostuttamaan Otto-poikia ojan takaa. Ensin piti tulla yksi pikkuinen, luku tuplaantui ja illan päätteeksi vielä triplattiin vartiksi. Parituntinen hujahti muutamassa silmänräpäyksessä vaikka kaatosade muutti suunnitelmat ja jouduimme sisätiloihin. (Pihalla olisi odottanut tänään valmistunut terassin laajennus käyttöön vihkimistä.)

Koko Otto-trio käyttäytyi moitteettomasti. Samaa en voi sanoa kolmea kulmahammasta puskevasta Pikkumuijasta, jonka illan pelastus taisi olla hyvä seura (johon en usko hänen mielestään tänään lukeutuneen minun tai isi Pöön). Voin vaan kuvitella mitä ilta ilman viihdytysjoukkoja olisi ollut. Ennen poikien tuloa ehti Pikkumuija jo harrastaa pariin otteeseen suorin vartaloin heittäytymistä. Hirveä tekeminen noista hampaista muutaman vuoden käyttöä varten!

Tänään suutarin lapsella oli joko kengät väärissä jaloissa tai sitten ne olivat eri paria. Mutta niinhän se taitaa olla välillä itselläkin, ja ihan ilman kulmahammasoperaatiotakin ;) 

Pikkumuija kierroksistaan huolimatta unten mailla omassa rytmissään. Tuleehan yöstä edellistä rauhallisempi, tuleehan?

Kauniita unia <3




tiistai 10. syyskuuta 2013

Musiikista Väkkärällällään

Aviomieheni Albert Pöön koko suku on musiikillisesti lahjakasta väkeä. Nuotteja ei tarvita mutta sujuvasti voi soittaa kitaraa, harmonikkaa, koskettimia, huuliharppua,... Ja laulukin raikaa - tietyt biisit vaativat tietyn promilletason, mutta laulu ja soitto ei taukoa vaikka ajatus voi joskus jo takuta.

Omalta osaltani musiikilliset lahjat ja saavutukset ovat huomattavasti vaatimattomampia. Vielä ennen viime syksyä olisin kertonut niiden olevan olemattomia. Vuosi sitten - Pikkumuijan suvun perinteitä kunnioittaen - aloitimme muskarin. Se oli pelottavaa, kunnes minulle kerrottiin ettei tarvitse laulaa. Vähitellen aloin jopa nauttia yhteisistä musiikkihetkistä, soittamisesta, leikeistä, tanssista (joka aina on kivaa!). 

Alkuvuodeksi muskariharrastus jäi osaltani tauolle, isi Pöön ja Pikkumuijan vallatessa estradin. Ja sitten koitti elokuu... Pikkumuija puolitoista vuotta, vauhtia kuin tusinalla duracel pupulla, keskittyminen kymppi (sekuntia) ja uteliaisuus kiitettävä plus. Voin vain todeta että vasta silloin tajusin miten hikistä puuhaa musiikin harrastaminen on. Turha maksaa kalliita salikortteja, käykää muskarissa. Paitsi että muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan, liikkuivat ohjeiden mukaan, käyttivät soittimia niiden perinteisillä tavoilla. Omaa hikeäni nosti siis myös uudessa ryhmässä se, että minun lapseni säätää ja sählää muiden käyttäytyessä mallikkaasti. 

Tänään kuitenkin kaikki oli toisin, ei perässä juoksemista ei hikeä. (Pitääkö liittyä takaisin salille? Tai ainakin tarttua kahvakuulaan kotona.) Ja miten tämä muutos tapahtui? Hurraa, tähän asti äidin sylistä muskarin menoa seuraillut kaveri uskaltautui "ottamaan tilaa". Pikkumuijan show sai rinnakkaisversion, jota sekä minä että Pikkumuija ilolla seurasimme. Unohtamatta kuitenkaan omia piruetteja yms. sooloja. Niin ihanaa, kukkikaa kaikki kukat!

Samalla tajusin miten iloinen olin siitä, että minun lapseni temperamentti on reipas ja ulospäinsuuntautunut. Hän on rohkea ilmaisemaan itseään ja luova. Toivottavasti kaikki tuo säilyy ja vai jalostuu iän myötä. 


P.s. Edelleenkään en laulanut, mutta ehkä joskus vielä... Muutenkin kuin hiljaa mielessäni. Toisaalta miksi en nauttisi musiikista omalla tavallani? Kuunnellen, tanssien! 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Äitiydestä, rakkaudella!


Sunnuntaihesari kirjoitti vinkkejä tuleville äideille, kursiivilla ajatuksia neuvoista...

(Suurkiitokset Pikku kakkoselle tämän syvällisen pohdinnan mahdollistamisesta.)

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530901844?jako=73a90754fdaedda85af73f8d02ce1d97&ref=og-url
1. Tulet tarvitsemaan vertaistukea, rataskävelyseuraa, muita samassa tilanteessa olevia. Etsi heidät. Ei tarvitse ystävystyä, voi olla kuin työkaveri. 
Ja voit olla varma, että kohtaat "ihmelapsia ja ihmeäitejä". Meillä nukutaan yöt heräämättä, syödään kuin linnunpojat,...
2. Kaikilla on neuvoja. Valitse, ketä uskot. Kuuntele miehenkin äitiä, mutta älä välitä siitä, mitä hän sanoo. Te päätätte imetykset, perhepedit, soseet ja sen, onko vauvalla tarpeeksi päällä.
Ja NEUVOLASTA niitä NEUVOJA vasta tuleekin. Ja neuvolantäti tietää ja kirjaa kaiken muistiin ja on valmiina käyttämään kaikkea mitä sanotte teitä vastaan.
3. Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.
Mielellään aamuneljältä, silloin valvominen väsyttää kaikkein eniten.
4. Hanki lastenhoitajia. Vanhemmat, naapurit, opiskelijat, MLL. Paljon ennen sitä, kun et enää jaksa. Tai tuo vauva meille, ei haittaa, jos se huutaa.
Ja kun viel lapsen hoitoon älä tunne syyllisyyttä. Muista siis rakastaa ja hoitaa itseäsi, että jaksat tehdä saman lapsellesi.
5. Vauvanhoito on helppoa. Oman pään kanssa on vaikeampaa. Puhu siitä, miltä tuntuu.
Ja vaikka et väsymykseltä saisi muodostettua kokonaista lausetta, puhu silti. Ja juo kahvia.
6. Vauva on vapaudenriisto. Siihen tottuu.
Ja sitäkin tunnetta rakastaa <3 ja ajatus lihatiski-illasta alkaa ahistaa.
7. Väsymys. Se menee ohi.
Öö... Sitä odotellessa... Ehkä kun lapsi aloittaa koulun, yläkoulun?
8. Muistakaa parisuhde. Jakakaa vanhemmuus, älkää ihmetelkö, jos seksi ei heti huvita. Miten edes voi saada kaksi lasta vuoden sisään? Muumimukilla? Vai unissaanko ne panivat?
Tahtomistatahtomista, ei sillä aina ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa.
8. Älä osta imetyspuseroa, rattaiden osaa, kantoreppua tai bodya ennen kuin olet kysynyt, onko meillä ylimääräisiä. Meillä on.
Tai kirppiksellä!
9. Isyysvapaa on oikeus mutta myös velvollisuus.
Eikä se ole lomaa sen enempää kuin"äitiyslomaakaan.
10. Älä säikähdä hormonimyrskyjä ja itkukohtauksia. Normaali tilanne vauvan äidille: et seuraa urheilua, mutta soitat itkuisena siskollesi, koska Jari Mantilaehkä lopettaa uransa.
Mutta älä kerro neuvolassa että itket, ellet halua masennuskyselyseurantaan.
11. Käy ulkona. Päästä irti vauvasta. Totutte olemaan erossa, molemmat.
Ehkä, harjoittelu tekee mestarin. Ehkä. Voiko ikävään tottua?
12. Rintapumpuista parempi on se käsikäyttöinen, motorisoitu on liian meijerimäinen.
Ja synnärin versio seitsämälle veljekselle.
13. On varmaa, että rakastut lapseesi.
<3
14. On normaalia puhua vauvan käsi suussa. Ainakaan se käsi ei katkaise äidin kaulakorua.
 Ja huomaat taipuvasi mitä mielenkiintoisimpiin kotitöihin vauva/taapero sylissä.
15. Raskaus ei pääty synnytykseen. Siitä kaikki vasta alkaa.
Ja se kaikki on ihan parasta!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Iloinen maailma ja raakaa meininkiä

Keittokirja, johon on valmiiksi merkitty suosikit - ja lisäksi kassillinen raaka-aineita! Vähänkö överituliaiset ja Vaahteramäen emäntä on niiiiiiin liekeissä kunhan hämmennyksestään tuliaiskassin purkamisesta selvisi.

Liekeissä oli myös Pikkumuija uudesta kirjastaan! Enkä paa yhtään pahakseni iltasaduttajanakaan. 


Monenlaisten kohtaamisen täyttämä viikonloppu alkaa siis väistämättä kallistua loppusuoralle. Lasten iloa ja haleja, aikuisten kaikenkirjavia oloja. Iloinen maailma ja raakaa meininkiä? Missä lienee raja? Milloin maailma muuttuu raa'aksi? Vai muuttuuko? Asenne ratkaisee, lukee Pikkusiskon rannekorussa. Eiköhän oteta alkavaan viikkoon Iloisen maailman asenne eikä suostuta aikuisten raakaan meininkiin. Paisi silloin kun luetaan kirjan nimi loppuun asti eli Herkutellaan elävällä raakaravinnolla. Nam!

Albert Pöö ja Pikkumuija ovat jo kertomassa illan viimeisiä tarinoita. Vaahteramäki hiljenee, emäntä sytyttää muutaman kynttilän ja uppoutuu viikon päätteeksi uuteen kirjaansa.

Taaperoita tupaan!

Pikkumuija vetelee sikeitä, valmistelut alkaa olla tehty. 

Raakabrowniet ehkä syötäviä, kakku tosi outoa, kuivakakku kompostiämpärissä, paistopullat toivottavasti kypsiä. Paikka pöydän päässä varattu. Tulkaa jo kamut!


lauantai 7. syyskuuta 2013

Mikä pistää naisen silmään voi jäädä miehellä silmien väliin?

Rakas Aviomieheni <3 Albert Pöö <3 lähti tänään noutamaan uusimpaan perheenjäseneemme lisäosia tulevan talven varalle. Pyysin samalla viemään pahvit keräykseen; pari maitopurkkia, munakenno, pieni pahvilaatikko ja ennenkaikkea puolen kuistin kokoinen Fatboyn laatikko, joka eteisen sisustuselementtinä on mielestäni hyvin näyttävä - jopa silmiinpistävä! (Meille on siis huomenna tulossa vieraita ja yritän epätoivoisesti luoda illuusiota siististä, kauniista kodista.)

Kuinkas kävikään... Autotarvikeliikkeestä löytyi yhtä ja toista mukavaa ja tarpeellista. Kierrätyspisteellekin muistettiin poiketa, mutta yksi pieni juttu unohtui. Haittaakse?


Kukkakaalimuusia ja punajuurisipulijauhelihakastiketta


Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi - toisin sanoen samaa tarjolla huomenna ja ylihuomenna ja ja ja ja...