keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Riittävän hyvä äiti

Hyvä äiti vastaan Huono äiti. Kenen leirissä seisot? Mitä uskoa tunnustat? Äitiys herättää mielipiteitä. Sitä saa kommentoida. Sitä saa arvostella. Teet niin tai näin, olet tehnyt väärin. Huonosti. Aina olisit voinut tehdä paremmin. Toisin. Eri tavalla.

Tänään Isosisko vinkkasi Metro lehdessä julkaistuun kolumniin "Huono äiti turmelee terveet sukupuoliroolit", josta inspiroiduin ja jota lainaan tässä bloggauksessa.

"Se synnyttää keisarinleikkauksella... Se synnyttää alateitse... Se ei imetä. Se imettää liian kauan ja..."
Synnytys. Ei mennyt niin kuin elokuvissa. Eikä päättynyt ilon kyyneliin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tikeistä ja tulehtuneista haavoista ei sen enempää.
Imetys. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista ja maailman luonnollisin asia, vaan työn ja tuskan takana. Opittava asia. Vauvalle ja äidille. Alkukankeuksien jälkeen tämäkin sujui. Lopetus menikin sitten jo lähes käsikirjan mukaan.
"Se antaa lapselleen tutin, jolloin hampaat kasvavat vinoon vaikka kätkytkuoleman riski pienenee. Tai sitten se ei anna tuttia ja pilaa muiden ruokahalun esittelemällä hinkkejään julkisella paikalla."
Tutti. Ja toinen. Ja kolmas. Kun ei kelpaa - niin ei kelpaa. Syötiin siis tissiä. Tunnin välein. Päivin öin. Tai ehkä vaan öisin noin useasti.
"Se menee liian aikaisin töihin, itsekäs kun on. Tai sitten se ei mene töihin ollenkaan, vaan vanuu vuositolkulla hiekkalaatikon reunalla ja estää lapsen normaalin sosiaalistumisen ikätoverien joukkoon, kun ei päästä toista päiväkotiin."
Olin kotona kunnes Pikkumuija oli 10kk. Silloin Albert Pöö jäi kotiin ja palasin töihin. Käytiin kerran viikossa muskarissa. Minä joskus jeesuskerhossa (ja Pikkumuija). 1,5 vuotiaana Pikkumuija meni hoitoon. Perhepäivähoitajalle. Hoitopäivät kestävät maksimissaan 7 tuntia. Tavallisesti 5,5 tuntia. . 
"Se ostaa pyssyleluja ja jättisilmäisiä tyttönukkeja. Tai sitten ei osta, ja turmelee terveet sukupuoliroolit pukemalla kaikki pelkkään ruskeaan."
En osta juuri leluja. Paitsi joskus, mielestäni tosi fiksuja sellaisia. Vien Pikkumuijan metsään. Vaatekaappi tursuaa värejä. Ei vaan ruskeaa, vaan myös pinkkiä, sinistä, vihreää, mustaa, punaista... Myönnän, rakastan kauniita vaatteita. Suurin osa niistä on kuitenkin kierrätettyjä tai alennusmyynnistä hankittuja.
"Se kiroilee, ja puhuu niin ettei pieni tajua. Tai sitten se lässyttää ja kasvattaa lapsestaan vajakkia. Sen paras kasvatusväline on iPad... Tai sitten se kieltää television..."
Ostan aamukahvirauhaa Pikkukakkosella. Yle Areena on myös puhelimessa ja iPadilla. Muuten inhoan televisiota. 
"Isompana se päästää lapsen kielikurssille ulkomaille, missä lapsi käyttää huumeita. Tai sitten se ei päästä lasta yhtään mihinkään, kasvattaa sen tynnyrissä, kunnes lapsi karkaa."
Tuskin maltan odottaa... Mitähän kaikkea on vielä tulossa...
"Vanhemmuudessa ei ole oikeita ratkaisuja, vain toinen toistaan vähemmän vääriä."
Aamen. Piste ja pamaus! Olen päättänyt olla armollinen itselleni ja päättänyt, että teen parhaani. En ole täydellinen. En pyri täydelliseen suoritukseen. Riittää, että olen RIITTÄVÄN HYVÄ ÄITI!

http://m.metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_huono_aiti_turmelee_terveet_sukupuoliroolit/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti