Kuusi

Tänään oli vuoden pimein päivä. Siitäkin huolimatta näin pilkahduksen auringosta, ja koin monen monta aurinkoista hetkeä. Sisälle kannettiin tänään iso kuusi. Siitä päivän ajatukset muistiin.

Jo kuukausia sitten olin merkannut perämettälle (luetaan tontin takamaastoon) joulukuusiehdokkaan numero yksi. Kuusi oli kauniiksi ja sopivan kokoiseksi todettu ja tarkastettu monella metsäretkellä Pikkumuijan kanssa. Toiveikkaana odotimme lunta ja hopeiset pakettinarumerkit ripustettiin reilun metrin korkeuteen.

Joulukuun edetessä metsäretkemme laajenivat ja tuttu lenkki vaihtui uusiin. Löysimme uuden, täydellisyyttä hipovan kuusen kallion päältä. Yksinäinen, tuuhea, tasainen ja juuri sopivan korkuinen kuusi odotti siellä noutajaa... kunnes seuraavaksi löytyi rajapyykki ja ilmeni että kuusen omistajat eivät olekkaan Vaahteramäkeläisiä. Mutta joulu ei yhtä kuusta kaipaa, ajattelin ja olin tyytyväinen että olin jo hyvissä ajoin kuusen merkannut.

Tänään lähdettiin siis koko perheellä kuusen hakuun. Marssimme tonttia ympäri, myötäpäivään ja vastapäivään. Löytyi kuusia. Oli leveää. Ja korkeaa. Ja väärällä puolella rajaa. Ja omalla puolella. Merkattu ei enää ollutkaan kaunein. Alkoi tulla jo nälkä, perheriita oli lähellä. Päätin, että latvasta vähän pois ja toinen vieri viereen kasvavista kuusista lähtee tupaan. Ei niin lähekkäin kaksi kuusta voi kauaa kasvaa kumminkaan. Jokaisessa meissä asuu pieni metsänhoitaja tai jotain.

Isi Pöö kaatoi kuusen. Toi väljemmille vesille hyväksyttäväksi. Kuusi todettiin vallan mainioksi. Vähän vaan juuresta kuivia pois ja latvan ylipitkä ruoska poikki. Sitten olikin vuorossa jalkaan asettaminen.

Kuusi oli hieman haastava. Reppana ei ollut tiennyt aina mihin suuntaan kasvaa. Välillä oli suuntana ollut itä, välillä länsi. Tasaiseksi kuusta ei voi sanoa kauneimmalla tahdollakaan. Asettuupa lähemmäs seinää kun ei ole joka suuntaan yhtä leveät oksat. Mutta koristeet kuusen tekevät, totesimme ja pistimme Pikkumuijan unille ja aloimme etsiä kuuselle vähiten vinoa asentoa.

Siinä Hän nyt seisoo. Uljaana, kynttilöin koristeltuna. Oksat olivat kovin hentoisia, mutta huopakoristeet juuri sopivan keveitä kuusen juhlapuvuksi. Vuoden 2012 kuusikoriste sai tälle vuodelle kaverikseen mäkeä laskevan tontun. Varsin osuva koriste tähän vesihiihtokeliin.

Halusin siis vain kertoa, että kuusi on täydellinen ja jouluun on enää kolme yötä.