Yllätys ylitti odotukset, salin edessä oli Outi Mäenpää, muutama tuoli ja fläppitaulu. Ei diaesityksiä, ei käsimikrofonia vaan ihminen puhumassa ihmisille vuorovaikutuksesta. Kyllä oli lystiä, ja samalla ajatuksia herättävää. Herra Googlen avulla tiivistäen "the pointit":
"Vuorovaikutustilanteiden lukutaito, omien viestintämekanismien tunteminen sekä statusviestinnän hallinta avaa uusia näköaloja omaan jaksamiseen, luovien ratkaisumallien löytämiseen sekä työyhteisön hyvinvointiin."
”Rakentavan vuorovaikutuksen suurimpia esteitä ovat negatiiviset ajattelu- ja toimintamallit. Tyrmäämällä muiden ideoita, yksilö kuvittelee suojelevansa itseään. Todellisuudessa ei:n sanomisella hän estää tilanteiden kehittymistä eteenpäin.”
"Ihminen ei voi muuttaa toista ihmistä, eikä muokata hänen viestintästrategiaansa, mutta hän voi muuttaa omaa tapaansa reagoida ja viestiä. Sen seurauksena ympärillä olevien ihmisten käyttäytyminen muuttuu."
No juu, se siitä. Takaisin tähän hetkeen. Yksin kotona. En siivoa (vaikka pitäisi). Makaan sohvalla ja kuuntelen hiljaisuutta. (Kohta tiedän kuuntelevani mahani ääniä, jonka hyvinvointia uhmasin hetki sitten tuunatulla pakastepitsalla.) Hetken nautin tästä, koska samalla ikävöin jo Pikkumuijan ja Albert Pöön ääniä. Onneksi ovat jo kotimatkalla. Tänään tiedän olevani parempi vuorovaikuttaja, tästä tulee kiva miniviikonloppu - sittenkin :)
:D Onnea vuorovaikutteiselle blogille kans!
VastaaPoista