keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Yksi <3



Annan sinulle vielä yhden suukon, koska
vieressäsi on hyvä nukkua. Kainalossani
näen parhaat unet ja pyöreää vatsaasi
vasten on hyvä painaa pää.

Olet minulle rakas, olenhan minäkin sinulle?


Sen pituinen se iltasatukirja. Ihan loistava edelleen, vaikka luettu viikkotolkulla illan viimeisenä kirjana. Sadun päätteeksi Pikkumuija toteaa aina: possu nukkuu, kissa nukkuu, lintu ei laula - lintu nukkuu. Siitä jatkuukin sujuvasti matka kohti unikavereita Pasia ja Isoa ja alkaa pusumaraton ja unen odotus <3 

---

Tänään äiti-itsekäs halusi pitää pädin itsellään sen hetken kun odoteltiin, että saadaan lämmitys pakettiin ja päästään pihalle. Pikkumuijan sisällä "väkisin pitäminen" sujuu "kivutta" vain Kaapon avulla. Onneksi on älypuhelimet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti