sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Unia

Tänään se päättyi. Unipussiaika. Missä vauva? Uusi peitto ja tyyny sai onnistuneen vastaanoton. Pikkumuija olisi halunnut nukkumaan jo iltakuudelta, kun näki uudet petivaatteet.

Vielä onneksi "vauva" nukkuu päiväunet pihalla vaunuissa. Vielä mahtuu :) Untuvapussissa, villapeittopaketissa. Herättyään huutelee itkuhälyttimeen "äiti, tule hakemaan! Minä heräsin." Mutta siis: nyt viereisessä sängyssä kahisee peitto! 

Ja tuhisee nuhanenä :( Voi siis olla että ensi yönä herään, paitsi kuuntelemaan peiton kahinaa, tuhinaan ja itkeskelyyn. Niin kuin kahtena edellisenä yönä. Ja jossain vaiheessa tajuan kysyä "tuutko äitin viereen?" Itkeskely vähenee, tuhina ja röhinä kääntyy asteen pienemmälle. Pikkumuija saa hieman paremman unen. Ja äiti valvoo, torkkuu ja kuuntelee. Ja huomenna kahvi maistuu taas niin hyvälle. 

Tai ehkä sittenkin ensi yö on se, josta olen yli kaksi vuotta nähnyt unta. Yö, jolloin en herää kun käännän kylkeä. Yö, jolloin ei pidä juosta vessaan. Yö, jolloin en istu sängyllä imettämässä tunnin välein. Yö, jolloin en unen kesken hyssyttele ja silittele pikkuista päätä. Yö, jolloin en kuule höpinää, itkua, nuhaista tuhinaa. Yö, jolloin uni kestää kauniina ja katkeamattomana siihen asti kunnes kellon soittoon on kolme minuuttia.


1 kommentti:

  1. uni on arvokas asia! mutta milloinkahan elämässä koittaa se aika kun saa nukkua, ei lapset valvota , pienet tai isot. ei kolota ei huoleta: Se aika meni jo!!

    VastaaPoista