perjantai 24. tammikuuta 2014

Pakkasperjantai

Perjantai ei alkanut kuin Strömssöössä. Vaikka Skeida oli ollut vihreän piuhan päässä tunteja, ei avaimen kääntäminen virtalukossa tuottanut mitään tulosta. Albert Pöön taiat konepellin alla onneksi toimivat ja päivä starttasi lähes aikataulussa ja viikon viimeinen työpäivä saatiin pakettiin suunnitellusti.

Huomasin viikon olleen pään täyttävä, kun askeleeni työpäivän jälkeen suuntasivat Pieneen Lankakauppaan. Jo kauniiden lankojen hypistely rauhoittaa mieltä. Ja joo, tarttui mukaan taas uusia lankoja, tänään ilmestynyt Novitan kinnaslehti sekä vanhempi pikkuväen teemalehti. (Mistä asti olen muka noudattanut ohjeita??? Ovat siis inspiraatiolehtiä, joihin uppoudun kun ilta hämärtyy ja silmukat uhkaavat alkaa putoilla.) 

Kotiin päästyäni tartuin ensiavuksi puikkoihin kokoa 20, aika seipäät. Saa vääntää kunnolla ja "sujuva tekeminen" ei ole se, mikä ekana tulee mieleen. Mutta jälkeä syntyy ja ajatukset alkavat asettua :) Välillä on pakko lepuuttaa käsiä puikoissa numero 3. Tässä yksi syy, miksi keskeneräisiä kutimia ei voi olla liikaa. Erilainen mielentila vaatii erilaista tekemistä.

Toisinaan pitää vääntää, ja välillä lepuuttaa. Joskus pitää saada keskittyä pitsiin, blokata kaikki muu ja laskea vaan silmukoita ja kavennuksia. Virkkuukoukku virkistää. Tuubihuivit aivottomaan hetkeen, ja niin edelleen...

Käsillä tekeminen on kuin juokseminen. Pään sekamelskaa jäsentävää terapiatoimintaa. Kun ulkona paukkuu pakkanen parissa kymmenessä on terapiavaihtoehdot vähissä. Puikot siis heilumaan ja silmukat vilisemään!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti