torstai 31. lokakuuta 2013

Aikansa kutakin

Tänään päättyi yksi jakso työelämässä. Taakse jäi kuvan miljöö. Haikein mielin käännän uuden lehden.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Päälaellaan


Tänään seisoin pitkästä aikaa päälläni. 
Miksi? Halusin kokeilla, miltä se tuntuu. Halusin tietää, osaanko vielä. Halusin katsoa miltä näyttää, kun katsoo toisin päin. Miten ajatukset asettuvat, kun ne pyöräyttää päälaelleen. Halusin todistaa, että päälaellaan ei tarkoita sitä, että asiat olisivat huonosti!

Osasin.
Tykkäsin.
Toimi.
Suosittelen.

Ja aion tehdä uudestaan. Konkreettisesti ja ajatuksen tasolla!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lipaston tuuletusta

Myönnän olevani materialisti. Rakastan kauniita esineitä, astioita, vaatteita. Yhtä paljon rakastan myös tilaa, avaruutta, siistiä kotia. Tästä seuraa se, että kaapit ja lipastot ovat täyteen ahdettuja. Sotkuisia. Sekaisin. Puolillaan tavaraa, jonka olemassaolo on jo unohtunut. Se ahdistaa ja siihen on tultava muutos, vaikka laatikko kerrallaan! 

Sunnuntaina aloitin rakkaasta lipastostani, joka toimii vaatekaapin jatkeena. Jos haluat säästyä ällöttäviltä yksityiskohdilta, vaihda sivua! Lyhyesti tiivistän, n.puolet vähemmällä täytöllä uuteen viikkoon!




1. Kuinka monet kalsarit nainen tarvitsee? Joo, monet - pitää olla eri väriä ja mallia fiiliksen ja asun mukaan :) noh, siitä huolimatta tänään lensi roskikseen 77 pikkarit! 

2. Entäs sitten sukat. Löytyy varrettomia (myös urheilumallia), nilkkasukkaa, polvisukkaa, varvassukkaa, villapohjasukkaa, villasukkaa,... Aika monta paria meni niitäkin roskiin. En jaksanut laskea.

3. Oma lukunsa olivat myös sukkahousut ja legginssit... Arghhh! Miks mulla on edes sukkahousuja kun en niitä koskaan käytä?

Koska roskikseen tyhjennys on vasta puolentoista viikon päästä, joudun ehkä pitämään muutaman välipäivän ennen kuin jatkan seuraavan kaapin kimppuun...



lauantai 26. lokakuuta 2013

Vuorotellen vaikuttamisesta

Lauantaille sijoittuvan kokopäiväveson yllätysohjelma pitkän päivän päätteeksi, whaaaat? EVVVK, väsyttää, nälättää, tahtoo jo kotiin, kopisevat saappaat villasukkiin, farkut verkkarihousuun, lasiin punaista,... VIIKONLOPUNVIETTOON! Kello näytti 13.30 eli "the Surprise" kestää 90 minuuttia, joka on minun istumalihaksille mahdoton aika.

Yllätys ylitti odotukset, salin edessä oli Outi Mäenpää, muutama tuoli ja fläppitaulu. Ei diaesityksiä, ei käsimikrofonia vaan ihminen puhumassa ihmisille vuorovaikutuksesta. Kyllä oli lystiä, ja samalla ajatuksia herättävää. Herra Googlen avulla tiivistäen "the pointit":

"Vuorovaikutustilanteiden lukutaito, omien viestintämekanismien tunteminen sekä statusviestinnän hallinta avaa uusia näköaloja omaan jaksamiseen, luovien ratkaisumallien löytämiseen sekä työyhteisön hyvinvointiin."

”Rakentavan vuorovaikutuksen suurimpia esteitä ovat negatiiviset ajattelu- ja toimintamallit. Tyrmäämällä muiden ideoita, yksilö kuvittelee suojelevansa itseään. Todellisuudessa ei:n sanomisella hän estää tilanteiden kehittymistä eteenpäin.”

"Ihminen ei voi muuttaa toista ihmistä, eikä muokata hänen viestintästrategiaansa, mutta hän voi muuttaa omaa tapaansa reagoida ja viestiä. Sen seurauksena ympärillä olevien ihmisten käyttäytyminen muuttuu."

No juu, se siitä. Takaisin tähän hetkeen. Yksin kotona. En siivoa (vaikka pitäisi). Makaan sohvalla ja kuuntelen hiljaisuutta. (Kohta tiedän kuuntelevani mahani ääniä, jonka hyvinvointia uhmasin hetki sitten tuunatulla pakastepitsalla.) Hetken nautin tästä, koska samalla ikävöin jo Pikkumuijan ja Albert Pöön ääniä. Onneksi ovat jo kotimatkalla. Tänään tiedän olevani parempi vuorovaikuttaja, tästä tulee kiva miniviikonloppu - sittenkin :)


torstai 24. lokakuuta 2013

Aamupäivittelyä

Poikkeusperjantai, työt alkaa puolitoista tuntia normia myöhemmin. Kello viritetty soimaan armollisempaan aikaan, illalla valmistauduttu piiiiitkään -lähes viikonloppumaiseen aamukahviin kiireettömän heräiyn jälkeen. Noh... Aikaa tulikin "hieman" reilummin...

6.20 alkaa nahkavekkari kukkua:
- Äitiiiii?
- Äiti?
- Äiti
- ÄITI
- ÄITIIII

Okei, jutellaan. Tule vaan viereen Pikkumuija. Torkutaan vielä hetki. PAH!

6.25
- Pois. Mennään Pirkkoo kattoo. Lukemaan. Pöllöpussi pois!
Ja sama kovemmalla äänellä.

Jep jep. Ylös vaan reippaasti. Kahvi tippumaan. Kirkasta valoa silmille, auetkaa silmät auetkaa!

6.55

Ensimmäinen ajatus löytää minut: aamullakin voi käyttää Pikku Kakkos-kortin!!!

Näillä mennään, taidan keittää lisää kahvia <3 
...jos tulisi toinenkin ajatus...






tiistai 22. lokakuuta 2013

Valoa kohti

Zzz... Siinä viime päivien tunnelmat... Loma meni ja arki palasi. Ihan jees. Kai. Jos ei olisi arkea, ei olisi lomia. Ja aina tulee uusi loma :) Seuraavaksi joululoma. Ja se on ihan huippua! 

Parasta siinä on odotus ja valmistautuminen *<:-) Ensimmäiset valot ovat jo sisälle syttyneet. Lisää tulee vähitellen, niin että kun joulukuu koittaa on koti jo koristeltu kuusta lukuunottamatta. Kynttilät palavat lähes joka ilta (tosin kun menee kasilta nukkumaan niin ei niistä jaksa kauaa nauttia). Pihalle valot syttyvät myös vähitellen, ensimmäiset varmaan jo lokakuun lopulla. Valoa kohti!

Joulupukin apurin hommat ovat jo hyvässä vauhdissa ;) kortteja voisi alkaa kohta suunnittelemaan, tartunko helppoon ja kuvaan Pikkumuijan tonttupipo päässä vai askarrellapaskarrellakko? Muistissa vielä ei niin somasti sujuneet pääsiäiskorttipaskartelut...

Sitten vielä suunnittelua mitä joulupöytään? Missä pöydässä mikäkin päivä vietetään? Mitä omia joulujuttuja mitä perinteitä lapsuudenkodista? 

Joulu
On
Uskomattoman
Lähellä!
Uskothan?


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Taikinasta teräkseksi

Tänään vietin lomahetkeä Vorssassa. Tilpehöörien hipeltelyä Tiimarissa, uusia kirjoja Suomalaisessa. Jälkimmäisestä mukaan tarttui uudenlainen pt-opas, jonka takakansi julistaa: kokonaisvaltainen ohjelma. Liikunta. Ravinto. Tapojen muuttaminen. Mentaalinen sparraus. Ja jonka lukijalle suunnatuissa alkusanoissa todetaan: Ihminen on kokonaisuus, jota kuvaa kehon, mielen ja hengen yhteenliittymä, unohtamatta ympäröivää heimoa joka joko vahvistaa tai heikentää meitä. Tunteaksemme aitoa, syvältä kumpuavaa iloa ja onnellisuutta elämässä, täytyy kaikki näistä huomioida. (OLIN MYYTY, nopea ostopäätös ja kahville ystävän kanssa.) Miten tämä on ymmärretty vasta nyt kasata yksiin kansiin? Odotukset ovat korkealla. Kohta tartun uuteen "pyhään kirjaani", varaan viereen uuden (kiitos rakas Tiimari) pinkin muistikirjani ja otan ensimmäisen askeleen kohti terästä. Ajatuksesta se lähtee, hyvästi taikina!



maanantai 14. lokakuuta 2013

Kauluri

Päivän projekti, illalla odottaa uudet langat! Niin ihanaa kun on loma. Nakkasin puolilta päivin Pikkumuijan pihalle nukkumaan, hyppäsin autoon ja kurvasin Pieneen Lankakauppaan. Lähdin hakemaan puikkoja illalla starttaavaan kutimeen, mutta mukaan tarttui ohje ja välineet kauluriin :) puoleen väliin työ valmistui unien aikaan, valmistumiselle kiitos Pikku Kakkoselle. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Koukun luomaa


Heijastinlankakukkia

Näitä virkatessa tuli ajatus, että joulukuusi saattaisi kaivata täksi jouluksi punaisia ja valkoisia heijastinlankakoristeita. Täytynee siis poiketa (taas) Pienessä Lankakaupassa tarkistamassa värivalikoimaa :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Meri

"Kun nousee toivon laivaan
ja uskon purjeet nostaa,
vakain käsin ulapalle ohjaa."

Lauantaina juhlittiin langon, herra Merikapteenin valmistumista. Juhla oli lämmin ja liikuttava. Oman tunnelmansa toi herra Merikapteenin suvun neljän sukupolven yhdessä juhliminen. Voi, miten usein olenkaan kaivannut omia mammojani ja pappaa vastaaviin hetkiin. 


Ja samaan aikaa, lähimerillä yksi laiva irtautui kotisatamasta ja lähti viimeiselle matkalle. Jättäen jälkeensä nuorempia polvia, sukua, ystäviä, kyläläisiä, ikävää, surua, kaipausta... Muistoja ja ajatuksia.

"Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan,
meidän on oltava kuin satama
tyynesti kaivaten."

perjantai 11. lokakuuta 2013

Onnea on...

Isosisko jolle ulkoistaa iltasatu, juuri tänään kun kunto ei ole eilisen tautiin kadonneen päivän jäljiltä ihan huipussaan <3 






keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tästä se lähtee...


Ekat valot sytytetty Pikkumuijan lelukaapin päälle!

Olen niin ihana!

Mää en saa koskaan kukkia (paitsi appiukolta).
Mää en saa koskaan suklaata (sama huomautus).
Mää saan merkkipäivähuomaavaisuuksia vaan silloin, kun olen ne itse organisoinut - tai moneen kertaan asiasta muistuttanut.
Mulle on kerrottu, että kun on tahdottu niin, ei sitä tykkäämistä tarvii alvariinsa toitottaa.

Tänään tuli fiilis, että olen ansainnut huomiota. Ruokakaupassa mietin miten yllätän itseni. Kukkia? Herkkuja? Lehti? Kivaa kotiin? Löysin kirjan:


Kun tulin kotiin (kiukkusin ensin hetken teemalla: prkl Pööt, kun teitä saa passata enkä saa edes henkeä vetää kun töistä tuun) meillä leikittiin Yllätys Rakkaalle Vaimolle -leikkiä. Albert Pöö oli hienosti mukana ja toisti pyytämäni vuorosanat ja pussasikin vielä päälle. Pyynnöstä. Tai käskystä ;) kyl mää oon niin ihana ;)


maanantai 7. lokakuuta 2013

Kirjastopäivää!


Kaksi päivää herkuteltu raakakakulla, nyt etsimään vinkkejä seuraaviin bileisiin. Vuorossa taitaa olla Isi Pöön päivä...



Joulu tulee, oletko valmis??? Syyslomalla olen usein aloittanut kaamosvalojen asentelun, vähitellen puetaan Vaahteramäki jouluksi kuntoon...


Ja tässä varsinainen syy kirjastopysähdykselle:


...myönnetään... Varsinainen syy oli sähköpostiin kilahtanut eräpäivämuistutus työpaikan kirjoista, ne kun palautin löytyi kotiinkin kivaa luettavaa! Alimmainen kasa ekaan kertaan luettu, nyt jouluttelemaan :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Juhlaa!


Tähän kun lisää Mamman lusikkaleivät, kupin kahvia ja pöydän ääreen kaikki rakkaimmat niin eipä voi muuta sanoa, kuin että se on siinä! Täydellinen sunnuntai! 

Mamma <3
Pappa <3
Isosisko <3
Pikku Ii <3
Pikkusisko <3
Lankomies <3

sekä rakkaista rakkaimmat 

Pikkumuija ja Albert Pöö <3 <3 <3

lauantai 5. lokakuuta 2013

Vain elämää

Hui, eilen se tapahtui! Jumituin Albert Pöön kainaloon puoleksitoista tunniksi tuijottamaan töllöä. Laatuaikaa. Suripahdehetki. Vain elämää. Ei kutimia, ei vihaisia lintuja, ei naamakirjaa, ei bloggeria, ei kanavasurffausta, ei kirjoja, ei lehtiä. Vaan ilman väittelyä saman kanavan tuijotusta siitä muutama ajatus vaihtaen. Pakko myöntää että nautin, vaikka tavallisesti telkun tuijotus saa vihaiseksi ja levottomaksi. 

Myönnän toki seuraavani tällä hetkellä säännöllisesti toistakin sarjaa. Tavallisesti keskiviikkoisin vietämme myös iltasella noin 22 minuuttia kestävän "romanttisen hetken". Asetumme sohvan nurkkaan viltin alle, tyynyjä mukavasti ja pinkkikantinen minipädi mukaan. Ruutuun YLE Areena ja hakuun uusin jakso Solsidania. Molempien lemppareita (vaikkakaan Albert Pöö ei sitä halua myöntää), jota yhdessä katsellessamme nauramme täysin eri kohdissa ja yleensä kummastelemme toistemme reaktioita. 

Nyt kuitenkin täydellinen lauantai-ilta menossa samanmoisen päivän päätteeksi. Karkkia ja punaista juomaa. Glögiäkin jo suunnittelin karheaa kurkkua lämmittämään, mutta jätin sen kuntoutumisen pakuriteen varaan. Huomenna kiva päivä tiedossa! Kauniita unia joka kotiin <3


torstai 3. lokakuuta 2013

Ompelukonekuume

Ompelukonekuume, se on täällä edelleen. Järjen ääni sanoo, että pärjään ilmankin. Järjen ääni sanoo, että lainaa ensiapuun. Järjen ääni vakuuttaa, ettei ompelukone miellytä sisustusyksityiskohtana. Järjen ääni tietää, että varastotilalle on muutakin käyttöä. Järjen ääni HUUTAA, ettei ompeluun ole aikaa.

Mutta haavematkailen silti hetken...

Ensitöikseen kätevä emäntä ompelee itselleen esiliinan. Esiliina päälle ja siitä se lähtee!
Kätevä emäntä huristelee singerillä kotiin joulua, kevättä, pinkkiä, ruutua, raitaa,... Kätevä emäntä ompelee Pikkumuijalle lumoavista kankaista mekkoa, tunikaa, pipoa,... Kätevä emäntä korjaa repeytyneet saumat ja kuluneet polvet. Kätevä emäntä käyttää singeriä joulukorttipaskarteluihin, ystävänpäivätervehdyksiin, pääsiäisposteihin,... Kätevä emäntä ompelee Pikkumuijan Pirkko-vauvalle uudet vaatteet. Kätevä emäntä ei tarvitse kaavoja, vaan sakset, kangasta ja singerin.

Ja takaisin Vaahteramäkeen. Väsynyt emäntä makaa sohvalla, naputtaa pädiä ja laskee päiviä syyslomaan. Kuusi plus kaksi. Se on aika sopivasti. Väsynyt emäntä hymyilee ja päättää vaihtaa pädin kutimeen. Yhteen monista keskeneräisistä :)





keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Yksi <3



Annan sinulle vielä yhden suukon, koska
vieressäsi on hyvä nukkua. Kainalossani
näen parhaat unet ja pyöreää vatsaasi
vasten on hyvä painaa pää.

Olet minulle rakas, olenhan minäkin sinulle?


Sen pituinen se iltasatukirja. Ihan loistava edelleen, vaikka luettu viikkotolkulla illan viimeisenä kirjana. Sadun päätteeksi Pikkumuija toteaa aina: possu nukkuu, kissa nukkuu, lintu ei laula - lintu nukkuu. Siitä jatkuukin sujuvasti matka kohti unikavereita Pasia ja Isoa ja alkaa pusumaraton ja unen odotus <3 

---

Tänään äiti-itsekäs halusi pitää pädin itsellään sen hetken kun odoteltiin, että saadaan lämmitys pakettiin ja päästään pihalle. Pikkumuijan sisällä "väkisin pitäminen" sujuu "kivutta" vain Kaapon avulla. Onneksi on älypuhelimet:

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kaksi

Annan sinulle kaksi suukkoa, 
koska ymmärrämme toisiamme.
Onko mitään mukavampaa kuin
tähtitaivaan katseleminen yhdessä?



Kaksi erittäin hyvin valvottua yötä takana ja muutama "loistava" ideaa syntynyt. 

Eräs niistä tuntee myös nimen ompelukonekuume. Tätä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta toistaiseksi järjen ääni on voittanut ja kone on jäänyt hankkimatta. 3+1 päivien kuvasto mainosti "säästöä" ja tulisi kone vielä verkkokaupasta samaan säästöhintaan melkein kotiin asti. Eli niin helppoa ja kätevää. Korvissani kuuluu jo koneen tasainen surina ja silmissä vilisee kauniita kankaita. Yksi pieni juttu vaan... koska olisi aikaa ommella? 

Muista -ehkä toteutuvista- lisää myöhemmin... Annetaan ideoiden jalostua :)

Nappasin muuten tänään nukutusvuoron ja naputtelen tätä jo sängyssä. Viereisestä pedistä kuului ensin sormet sanoo soosoosoo, sitten alkoi moimoi kierros jossa moimoit huudellaan kotiväelle, naapureille ja hoitokamuille. Vähitellen juttu harvenee, jospa kohta uni voittaa ja pääsen itsekin katkounille. Yhtenäisiä öitä olen nähtävästi ennen Pikkumuijaa saanut kiintiöni täyteen nukkua. Toistaiseksi viimeinen kommentti viereisestä sängystä oli buubuubussi, eli kyllä; muskaripäivän ilta hiljenee.




Kolme


Annan sinulle kolme suukkoa, koska et
ole pitkävihainen. Annat anteeksi 
hölmöilyni ja suukotat päälle!