tiistai 4. marraskuuta 2014

Totuus piparintuoksusta

Meillä on "leivottu" jo kaksi kertaa joulupipareita tässä kuussa. Ja se on ollut ihanaa, äidistä ja tyttärestä. Siis ihan oikeesti! Taikina maistuu taivaalliselle, vaikka onkin Myllyn Parasta Perinteistä Piparitaikinaa (ja saa mahan sekaisin). Mamman reseptit on tallessa ja kaivetaan kyllä esille joskus... Mutta totuuden nimissä, en todellaakaan ole mikään piparintuoksuinen/pullantuoksuinen äiti.

Kun ostin valmistaikinan pakkaseen, ajattelin että saan kivoja leivontakuvia :D Joista toivottavasti löytyy myös se The Valokuva, jolla me Vaahteramäkeläiset voimme toivottaa hyvää joulua ystäville ja sukulaisille. Koko leivontasessio oli jo vähällä kaatua ennen kuin alkoikaan. Vaahteramäessä kun ei leivota, niin eipä löydy kaapeista vehnäjauhoa. Ja kun naapurissakaan ei oltu paikalla piti kätevä emännän soveltaa. Kookosjauhoa löytyi ja sillä lähdettiin liikkeelle. Toimi kuin junan vessa ja sunnuntain leivontahetkestä tulikin paitsi hassuttelua kameran kanssa, myös koko perheen piparipöljäilyä. Isi Pöö mm. taiteili juustohöyläpiparin. Taikinaa syötiin sopivasti ja uuniinkin päätyi osa, eli saatiin ihana tuoksu tupaan! Kaikilla oli hauskaa ja kukaan ei suuttunut.

Maanantaina Pikkumuija oli käyttäytynyt "ei ihan ykkösesti" hoidossa ja teimme sopimuksen. Kasvattajan kuningasideana lupasin palkinnon heti, jos päivä menee putkeen. Ja sehän meni! Hurraa palkinnot!!! Eipä siis auttanut yhdeksäntuntisen työpäivän päälle, kuin kaivaa taikinan toinen puoli pakkasesta ja pistää lisää piparia tulemaan. Koska vanhatkin oli syömättä keskityimme tällä kertaa erityisesti taikinavaiheessa maisteluun.

Mutta, ei kahta ilman kolmatta! Muovailuvaha haisee ällölle, piparitaikina ihanalle... joten eiköhän me taas joku päivä leivota. Valmiista taikinasta. Ehkei kuitenkaan vielä ylihuomenna!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ja näin se päivä meni

Yksi valmistunut tuubihuivi.
Vauvapalapelit varastoon.
Kaappien raivausta.
Läppärin päivitys.
Tiskikoneen pyöritys ja tyhjennys.
Mapitusta.
Pahvit, paperit ja metallit keräykseen.
Joutsenten ihailua.
Lankainventaario.
Uusi Neulo -lehti.
Mielensäpahoittaja leffa.
Paketin postitus Pikkusiskolle.
Keskeytymättä kupillinen kahvia ja glögiä.
Puolen tunnin puhelu Mamman kanssa.
Ja kaikkea muuta omassa tahdissa... Ja viimeiset puoli tuntia yksin kyttäsin kelloa ja ihmettelin missä perhe viipyy <3



lauantai 18. lokakuuta 2014

Äidin vapaapäivä - valmistautuminen

Ou jee, syysloma ja Albert Pöö on luvannut The Vapaapäivän. Omaa Aikaa. Maanantaina, tai tiistaina. Nooh, kuinkas tarina jatkuikaan...

Maanantaina Pikkumuija kiikutettiin ekan lomapäivän kunniaksi lääkärisedän vastaanotolle viimein korvatulehduksen jälkitarkastukseen (ei kuulemma ollutkaan myöhässä vaikka 5 viikkoa täyttyi!). Kieli ulos ja TADAA enterorokkonäppylä kielessä. Sitten lääkärisetä tutki koko muijan ja löysi käsistäkin enteroa. Eli lomasuunnitelmat uusiksi! Kotoilua ja sairasteluun valmistautumista.

Lohdutukseksi jo menetetystä omasta ajasta pikakeikka Kodin ykköseen päiväuniaikaan ja äkkiä kotiin takaisin.

Tautia odoteltiin ja menot peruttiin, lisää havaintoja ei onneksi nähty!

Ja niin koitti sunnuntai, sokerina pohjalla! Albert Pöö ja Pikkumuija lupasivat lähteä kaksin koko päivän kyläretkelle Mummolle. Saan sittenkin oman päiväni! Hiljaa mielessäni tanssin ripaskaa ja huusin hurraa/halleluja/hiphelei... Voiko tämä olla totta???

Sunnuntaiaamu koittaa... Ei valkene. Sataa vettä. Pikkumuija heräilee kuudesta asti 10 min. välein ja viimein seiskalta haen viereen. Albert Pöö kiskoo unta omassa kerroksessaan. Puoli kasilta hiippailemme olohuoneeseen kahvinkeitolle ja Pikkumuija kärttää Muumit iPadilta. Kahvirauhaa toivoen Lasten areena apuun. Sata kysymystä ja vaatimusta Muumien lomassa. Aamupalan laitto. Albert Pöö on herännyt aamukahville.

Alan puhua päivävaatteiden vaihdosta ja startista Isille ja Tyttärelle. Albert juo kahvia ja Pikkumuija katsoo Muumeja...

Pakkaan valmiiksi vaihtovaatteet. Tarkistan, että matkarattaat on autossa ja itkuhälyttimen akut ladattu. Kuuntelen samalla itkua, että Pikkumuija haluaa jäädä äidin kanssa kotiin. Pakkaan vielä mukaan makuupussin ja peiton päiväunia varten. Kuuntelen, että jos ei Pikkumuija saa jäädä kotiin niin äidin pitää lähteä mukaan. Laitan pyykkikoneen rutiininomaisesti pyörimään. (WHAT? En vissiin muista, että tulossa vapaapäivä.) Puen tekoparkua tihrustavalle Pikkumuijalle mekon ja sukkikset. Siirryn kuistille ja etsin saappaat ja ulkovaatteet. Puen ne ja mietin mahtaako sormikkaat olla kädessä vai taskussa kun illalla kotiutuvat. Toivotan hauskaa päivää ja lähetän terveisiä Mummolle.

Tulet takkaan ja kone käteen. Nyt on aikaa kirjoittaa. Tai mitä vaan! Tää päivä on mun <3 Ja illalla on jo hirmuinen ikävä...

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Loma-arkea osa 1/2 klo 00-12

Äiti on lomalla. 24/7. TYKKÄÄN.

03.13 "Äiti, onko aamu?" "On yö, pää tyynyyn." Nukahdan jatkamaan samaa unta. TYKKÄÄN.

05.07 "Äitiiii, on valoisaa." "Yö vielä. Nukutaan." Aika valoisaa, mutta väsyttää vielä. Huh, Pikkumuija nukahtaa. Minäkin. TYKKÄÄN:

06.12 "NYT on aamu, helätään! Äitiiii, silmät auki. Nukkuuko isi? Mennäänkö kahvinkeitolle? Minä haluan nousta..."

06.54 Sängystä ylös ja tuumasta toimeen: Istutaan potalla: ei tuu mittään. Mennään kahvinkeitolle. Avataan Pikku Kakkonen. Isikin herää. Syödään verkkaisaa tahtia aamupalaa ja katsellaan Muumeja. Juodaan kahvia niin hitaasti, että viimeinen kulaus on kylmä. Istutaan taas potalla, ei tuu mittään. TYKKÄÄN.

8.25 Juoksukamppeet päälle. Sateessa näyttää olevan tauko, eli rikoota jalkaan ja pipoa päähän (hurraa Suomen suvi!). Huikkaan heipat ja kohtaan haisevan yllätyksen! PRKL! Pikku viivästys lähtöön. Pesut ja uudet pottasessiot... TYKKÄÄN TÄSTÄKIN.

8.30 Huudan pihalle (anteeksi naapurit ja kyläläiset) ja säikäytän kuusi räksää. "Menkää omaan kotiin," kuuluu Pikkumuijan tehostus selän takaa. Takaisin potan viereen (ei tuu mittään, oliko yllätys?). HIH; TYKKÄÄN SÄIKYTELLÄ RÄKSIÄ: HYI MUA!

8.45 Viimein tossutnarut solmittu ja Ipodin radiokanava viritetty ja tää lähtee lenkille!!! Omaa aikaa :) Tuttu lenkki Kotojärven ympäri. 45 min mäkiä. Jalat painaa, vaan minkäs teet. Jaksan kumminkin. TYKKÄÄN.

9.30 Kotona. Treenivuoron vaihto/leikkivuoron vaihto. Lintsaan vähän jälkimmäisestä ja juoruilen puhelimessa Pikkusiskon kanssa. TYKKÄÄN <3

10.02 Albert Pöön treeni on valmis. Puhelu poikki ja suihkuun! TYKKÄÄN

10.15 Vaihdon paikka. Seuraava suihkuun ja Pikkumuijalle muovailuvahaa eteen ja ruokaa laittamaan. Salaattia ja texmex-jauhelihaa. Muovailija keskittyy omiin hommiin, minä omiin. TYKKÄÄN.

10.40 Syömään. Nam. TYKKÄÄN

11.02 Jälkkärikahvit. Pottalukemista taas välillä, niin että viimeinen tippa on kylmä. Eikä tod tullu mittään tulosta. Noh, istuttiin silti eli olis voinu tulla... eli TYKKÄÄN.

11.55 Pikkumuija vaunuihin. Vaunut terassille. Hälytin päälle. TYKKÄÄN!!!

Toinen osa tästä päivästä oli erikoisen ihanaa! Ei ihan loma-arkea, mutta todellakin mainitsemisen arvoista: Hyviä ystäviä <3 Muumitaloja <3 Kutsu valmiiseen pöytään syömään <3 Pikkumuijan onnistuneita leikkejä <3  Reippaasti sujuneet iltapalat, sadut ja rauhoittuminen uneen heti kasin jälkeen <3 Bloggaamista <3

TYKKÄÄN!

Ja nyt muutama kuva ja sitten jotain mistä TYKKÄÄN. On tää loma vaan lystiä, kaikesta sateesta ja ukkosista huolimatta. TYKKÄÄN <3


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lomavaihde

Suomen suvi ei näytä parasta osaamistaan tällä viikolla. On tullut minimaallisesti paistetta, liikaa vettä, rakeita ja jossainpäin jopa maa valkoiseksi lumesta. Siitä huolimatta on loma, ja siinäkin asenne ratkaisee. Itse olen siitä kiitollisessa asemassa, että loma kestää niin pitkään ettei koskaan ole koko lomaa täydelliset lomakelit. Pidänkin tärkeimpänä, että löytää oikean lomavaihteen. Koen olevani aika hyvässä moodissa jo, mutta aina löytyy parannettavaa ;)

Törmäsin juuri OAJ:n vinkkeihin, joilla opettaja voi sulautua muihin lomalaisiin. Myönnän hymyilytti :) Teksti oli opettavaiseen sävyyn otsikoitu 10 käskyä kesään. Maripaidoista ja kalevalakoruista olen vieroittautunut jo kymmenen vuotta sitten - kiitos ja anteeksi! Ja Opettaja lehti päätyy hävettävän usein korkkaamattomana lehtikeräykseen. Mutta sitten nämä muutama...

– Älä hotki ruokaasi ja vilkuile samalla viereisiin pöytiin. Syö ruokasi rauhassa ja keskity vain oman seuralaisesi sanomaan.
Voi miten toivon, että oppisin pureskelemaan ruokani! Maistelemaan ja makustelemaan. Nauttimaan pitkistä keskusteluista ruuan ääressä. Ruokailu kuulemani mukaan on muutakin kuin nälän siirtämistä ja ähkyn hankkimista. Tätä lupaan harjoitella erityisesti seuraavien viikkojen aikana!

– Jätä vilkaisematta pedagogisella katseellasi meluajia, rettelöijiä ja huonosti käyttäytyviä. Sinun ei myöskään tarvitse komentaa ketään istumaan paikoillaan tai olemaan hiljaa ja kuuntelemaan, kun toinen puhuu.
Korvissani soi toisinaan suloisen (perhanan eläväisen nappisilmän) oppilaani sanat "älä katso mua noilla vihasilla sinisillä silmillä". Oma Pikkumuija tuntuu toisinaan olevan täysin immuuni vihaiselle katseelleni, jonka tarkoitus on pysäyttää tai hiljentää. Olisikohan mahdollista antaa kaikkien kukkien kukkia ja keskittyä omaan lomailuun ilman, että pelastaa kaikki huonosti käyttäytyvät ja pahimmassa tapauksessa pahoittaa oman mielensä kun ei saakkaan kiitosta yrityksestään.

Mutta erityisesti tämä kymmenes käsky on syytä sisäistää. Sen kun muistaa on kaikkien kanssa leppoisampaa viettää aurinkoisia, tai raekuuroisia kesälomapäiviä :)

– Älä koskaan, älä milloinkaan, kerro miten pitkään olet ollut jo lomalla – tai miten pitkään sitä vielä on.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

4 viikkoa

Tänään kasassa 4 viikkoa ilman suklaata ja karkkia. Vähitellen sokerikoukku alkaa helpottaa. Tänään oman kahvihetken kruunasi cocovin sokeriton jauhoton patukka. Olen ylpeä itsestäni ☆☆☆☆

Kökköseni

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja ilokseni olen huomannut että niin oon äidilläkin. Näistä viimeisin, Kökkö Kökköseni. TYKKÄÄN!

Kuvasta vielä muutama sana... tänään on aamun aurinkoisen puistoilun jälkeen ollut kuvan mukaista: kun hetken paistaa niin seuraavassa silmänräpäyksessä sataa rakeita. Nyt tyyntä. Elämä on ;)

Posareista

Naamakirjassa kiertää tunteita herättänyt positiivisuushaaste. Perusideana on kertoa joka päivä omia päivän positiivisia ja haastaa joka päivä kamuja samaan. Sain itsekin haasteen, jonka otin vastaan omilla säännöilläni. Kutistin päivien määrää, lisäsin kuvia - en haastanut ketään! Tykkäsin haasteesta, ja tykkään nykyään aika paljon kaikesta muustakin!

Positiivisuus on valinta, joskus on vaikeaa valita se kaista. Tuntuu helpommalta valittaa, rutista ja vinkua. Syyttää muita. Huonoa tuuria. Kohtaloa. Tähtien väärää asentoa. Tai jotain. Sekin on valinta. 

Olen ilolla lukenut positiivisia (välillä sarkastisen sellaisia) päivityksiä ja haluan nyt koota tähän pari mieleen painunutta positiivista asiaa omalle seinälleni osuneista päivityksistä.

- Sadepäivä rentous
Iltalenkkiä ja sen jälkeistä autuasta (luulisin) olotilaa odottelen ;)
En uskalla liikaa hehkuttaa, kun pelkään, että paha silmä iskee. Siksi toteankin vaan, että kaikki on ihan hyvin.
- Rakkauselämäni on fantastista
- Lapset <3
Mulla on ihanat lapset (Tytär käski kirjoittaa, eli ekana päivänä tää on tosi vaikeeta!)
- Kymppi ilman polvikipua

Harmikseni luin samaisen tietoväylän uutistulvasta, miten tuttavani oli saanut kautta rantain viestiä yltiöpositiivisista kuvistaan ja päivityksistään. Hmm... Ei mulla siihen muuta, pistää vaan miettimään. 

p.s. ja perjantai 13 päivä oli ja meni. Yhtä ihanana lomapäivänä kuin muutkin kesäiset hetket! Posaria kesänjatkoa siis kaikille muruille!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Tuliaisia Kasvihuoneilmiöstä


Pikkumuijalle huoneentaulu, Albert Pöön slogan ja kaikille kesäherkkuja!

Tästä se lähti

Nimittäin loma! Pikkumuijan hoidossa leipomaa pullaa ja hyvää kahvia ♡♥♡

Kolmen pöntön päivä

Terve hyvinkin!

Eli hurraa! Korvat kunnossa ja muutama kerta kun jo kuula pyörinyt terassilla niin korvien välikin saanut hoitoa.

Herrakunta summertime piknik

Aurinkoa ja Arttu Wiskari. Kiva perjantai-ilta toukokuussa.

Lomapäiviä vol:KASVIHUONEILMIÖ

Ekan lomaviikon viimeiset työasioiden hoitamiset ovat jääneet jo kauas ja nyt on oikea lomamoodi päällä!

Onnistuneeseen lomaan kuuluu paitsi leppoisaa kotoilua myös irtautumisia arjesta. Jälkimmäistä olemme harrastaneet ahkerasti Albert Pöön pitkän vapaan aikana. Siitä muutama sana ja toivottavasti kuvakin (jos vaan jaksan ne puhelimella tähän vielä kikkailla Pikkumuijan nukkuessa päikkäreitä).

Sunnuntai valkeni sateisena. Pihahommasuunnitelmia piti siis siirtää, josta lähti ajatus pyörimään... lähdetään jonnekin... en jaksaisi laittaa ruokaa... pitää olla sisäjuttu jos sataa... Vastaus oli: KASVIHUONEILMIÖ! Viksummat vaatteet yökkäreiden tilalle ja koko komppanja autoon. Kiertelyä ja ihmettelyä. Lounas. Mansikoita ja pensasmustikoita. Päikkäriaika ja autoon. Kotimatkalla kotiseutuajelua, jotta saatiin tunti matkaan kulumaan ja samalla Pikkumuija nukkui päikkärit.

Nyt taidankin varmuudeksi vaihtaa koneen luuriin ja kuvittaa tätä päivää... Voipi olla että maanantai ja tiistai on viisainta jättää iltapuuhiksi :)

Arghhhh... oi kuinka rakastankaan tekniikkaa... silloin kun se ei toimi! Kuvakollaasi tehty, mutta jostain syystä luurin bloggeri kieltäytyy yhteistyöstä. Tilanne vaatii kahvia. Nähtäväksi jää eteneekö tämä naputtelu joskaan julkaisuun asti :D Viimeaikoina luonnosten kansio on kasvanut ja julkaisuun asti ei tahdo joutaa mitään.

Jos saan luurin bloggerin toimimaan voisin tykittää instagrammin kuvia tännekin. Kuva kertoo enemmän kuin sanat. Ja vie vähemmän aikaa. Siksi olen viime viikkoina keskittynyt kuvatallenteisiin ja nauttinut kesästä ja lomasta.

Ja kuten huomaa, ajatuksia sataa yhtä lujaa vauhtia kuin vettä taivaalta eli ehkä olisi vaan parempi että kirjoittaisin perinteistä päiväkirjaa, jota ei kukaan koskaan lue (paitsi ehkä jälkipolvet joskus jäämistöjä läpikäydessään). Eihän tässäkään bloggauksessa ole päätä eikä häntää :D

Ahaaaaa... päivitä komennolla saa luurin uudet datat ;) oli blondille yllätys ;)

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Chilikasvihuone

Pikkuinen taimi sai kyllä kutsun naapurin lasihuoneeseen, mutta kokeillaan ensin toimiiko tämä viritys:

torstai 5. kesäkuuta 2014

Laiskan emännän mattopyykki

Suomen suvi antaa parastaan. Kotihommia olisi vaikka muille jakaa! Aikaisemmin pesin ja rummutin pienet räsymatot. Kone huusi armoa ja hyppi tasajalkaa. Eilen hoksasin että konettahan voi käyttää ilman linkousta. Hellelukemat ja kesätuuli kyllä kuivaavat!

Seuraava haaste onkin lattialle laitto. Ensin pitäisi saada lattiat pestyä...
Sitä ennen imurointi...
Sitä ennen raivaus...
MUTTA NOITA ENNEN PÄIVÄKAHVIT JA EHKÄ MUUTAMA HIEKKAKAKKU ♡♥♡

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Terveppä terve, toivottavasti pian!

Kevät on mennyt selviytyessä. Lääkärinlausunto takaa, että loman jälkeen luvassa parempaa ilmaa. Toivottavasti myös parempaa terveyttä! Se, että samaisessa lausunnossa puhutaan "merkittävästi elämänlaatua laskevista oireista" ja "potilaalle tarjottu sairauslomaa, mutta potilas velvollisuudentuntoisena kieltäytyy sairasloman otosta" on tarkoittanut kotona hetkittäistä kaaosta...
Kireitä hermoja...
Pölyyntyviä juoksukenkiä...
Loputonta päätöntä surffailua...
Blogin unohtumista...

Mutta nyt on loma. Kesä ja kärpäset. Muutama työasia vähän vielä mielessä, kun jäivät viimeisten viikkojen tokkurassa hoitamatta. Huomaan kuitenkin jo lomamoodia mielessä. Sekään, että Pikkumuijan päiväunet jäivät toteutumatta ja kaikki ruoka-ajat heittivät häränpyllyä ei nostanut käyriä. Nyt Pikkumuija nukkuu sikeää, toivottavasti aamulla pitkään kestävää unta, minun sängyssä, muttei sekään haittaa :)

Tästä tulee ihana kesä, olen vakuuttunut!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Leikkipäivä/ravintolapäivä

"Ollaanko nyt lavintolassa? Leikitäänkö lavintolaa? " 

Terveisiä kotiterassilta, myös eilisen lauantain tunnelmaa.

Kukista kesä alkaa

Eilen palasivat lämpimät ilmat. Kävimme koko porukalla puutarhalla,  tässä tuloksia. Yllätys ei liene, että värit pyörivät valkoisen ja pinkin ympärillä...

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Paluu pääsiäisen tunnelmiin

Postimerkkikuvat samaa ihanaa päivää.

Mökkikuva "the hetki" omaa aikaa tynnyrisaunan päälle Saunamökissä.

Pikkumuija Tättähäärä hoitaa nukkeaan päämökissä.

Viimeisin kotiutumistunnelmaa aurinkoisella terassilla.

Siitepölyn viemää

Kevät tuli, lumet suli. Ja koivu tärähti kukkimaan. Arkihaasteet jatkuivat muualla somessa. Ajatuksena on ollut ladata etukäteisäitienpäivälahja puhelilmeen blogger, jotta Vaahteramäen arkea tulisi kuvina tännekin. Nyt se vähä, mitä aivastelulta, niistämiseltä ja silmien pyyhkimiseltä on saanut aikaiseksi on jäänyt Instagramin ja naamakirjan tallenteiksi.

Arkihaasteita siis, iloa ja eloa. Mukana muutama sadepilvi. Ja kuten toukokuun kolmena ensimmäisenä päivänkin, välillä räntää ja rakeita. Sitten taas aurinkoa. Valitusvirret eivät tänne kuulu, mutta tauon aikana monta kivaa asiaa olisi kuulunut. NYT heti lataan sen bloggerin luuriin, jospa illalla saisin helmiä talteen.

Kohta on aika mennä herättämään Pikkumuija, päivällä taas tuntuu uni maittavan... Viikon kohokohta, sunnuntain päiväkahvit nautittu kera raakasuklaan. Kristillisesti annoin puolet patukasta rakkaalle Albert Pöölle. Alkuviikko näyttää siltä, että olemme Albert Pöön kanssa vuorotellen kotona, nukumme tosin molemmat. Se tarkoittaa, että NYT olisi myös aika tehdä ruokaa viikolle. Evästä ja puolivalmista.

NYT siis ei ole oikea aika kirjoittaa, mutta pian jatkuu...

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Opettele onnelliseksi

Opettele onnelliseksi. Viisi juttua, joita voi filosofi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Antti S. Mattilan mukaan tehdä koko perhe. Tuttuja juttuja, osa unohtuneita. Tähän palaan! Nyt pistän muistiin ja kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjan. Sitten Albert Pöön kainaloon <3 

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/sina/opettele_onnelliseksi

1. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjaa ylös kolme asiaa ovat sujuneet päivän aikana hyvin ja mistä voi olla kiitollinen. Tee tavasta iltarituaali.

2. Ole optimisti. Kirjoita tulevaisuuskirje. 

3. Lopeta vatvominen. Sano itsellesi, että ikävien asioiden märehtiminen loppuu nyt. Rajaa aika huoliesi miettimiseen, vaikka puoli tuntia päivässä, ja keskity muu aika myönteisiin asioihin.

4. Tee hyvä teko, auta muita. Valitse yksi päivä viikossa, jolloin teet yhden ison hyvän teon tai monta pientä. Jatka tätä kymmenen viikon ajan, tai vaikka ikuisesti.

5. Harrasta liikuntaa! 



4.4.2014 olen kiitollinen että koko perhe on taas saman katon alla. Olen kiitollinen keväästä ja ensimmäisistä istutetuista orvokeista. Olen kiitollinen, että viikon paras työpäivä osui perjantaihin - hyvillä fiiliksillä viikonloppuun!





keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

#kiireitä #kuvia


Yh-viikko, puuh... Onneksi jo keskiviikko! Bloggaus jäänyt haaveeksi kuviakin vain muutama. Ne kuitenkin tähänkin talteen #instagramista.

Uusin asukas, Isosiskon taidonnäyte muutti meille viikonloppuna.



Maanantain oma aika:


Tiistain "löytö" leikkihuoneesta kun piti lainata jumppamatoa lankutushaasteeseen.




keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Valoa ja varjoja


"Elämä on varjoa ja valoa Joskus se kyyneliin tiristää Silloin kun itkun kaulukset Kurkkua kiristää Elämä on sekoitus onnea Ja surullisia vaiheita Meil on täydellinen elämä Täynnä laulun aiheita Meil on täydellinen elämä"

https://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E

Aurinko on palannut. Sen mukana tulee myös varjoja. Kirkkaus sokaisee niin, ettei nää mitä jää varjoon. Varjoja tulee, varjoja menee. Luon itse varjoja ja hukkaan valon.





sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sunnuntain säpinää


Vaikka sisäänkäyntiä koristaa edelleen ylläoleva näky, olen selkeästi ottamassa selätystä pimeästä. Laiska töitään laskee,.., ja paskat! Ylpeänä kerron mitä kaikkea olen tänään saanut aikaiseksi.

Verkkainen herääminen ja kahvittelu.
Kaksi koneellista pyykkihommia.
Puhtaat lakanat.
Kirppiskierros.
Tiskarin tyhjennys.
Kaalilaatikko.
Omien vaatteiden viikkaus kaappiin, muutama riepu hävityslaatikkoon. (Siis koko kaappi ensin tyhjäksi ja sitten oikeilla hyllyillä takaisin.)
Omena- ja luumupuiden leikkaus.
Ulkoilua.
Surffailua.
Puhelu Isosiskolle ja Mammalle.
190 kyykkyä.
Herkkusalaatti.
Sauna.
Blenderisoppia Pikkumuijalle ja itselle.
Kohta telkkua.


Eikä edes paistanut aurinko ;) hyvä minä!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Onnellisuuden päivää

20.3. Vietetään kansainvälistä onnellisuuden päivää. Juuri tänään olen onnellinen seuraavista asioista:

- Pikkumuijasta
- Albert Pööstä
- ihanista työkavereista, aikuisista ja lapsista
- eilisestä kuumakivihoidosta
- kalenterin tyhjistä päivistä
- kohta koittavasta suripahdehetkestä Maajussien ja morsiammien parissa
- täydellisestä päivällissalaatista jota riittää huomisellekin
- lisääntyvästä valosta
- siitä että olen onnistunut vaihtamaan ison osan kahvista taas teehen ja vähentämään suklaansyönnin sadasosan ja sekin raakasuklaata
- siitä, että osaan jo hetkittäin sietää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta





tiistai 18. maaliskuuta 2014

Taistoon!

Kevät... Sitä on niiiiiin odotettu. Se jo melkein tuli. Oli leskenlehtiä, joutsenia, mudan tuoksua, aurinkoa,... Kunnes yllätti takatalvi. Kalenterin mukaan iskun ei pitänyt olla paha, onhan ihan tavallista että maaliskuun puolessa välissä mentäessä on talvikelit. Hiihdellään, luistellaan, nautitaan hankikannoista... Mutta kun koko talvi oli tällä kertaa suurta huijausta tuntuu takatalvi vaan niin pahalta!

Päätin kuitenkin, että aion taistella kevätväsymystä vastaan kunnon aseilla. Pientä valmistautumista oli jo kätevän emännän leipomukset ja kotimaisista viljoista totaalikieltäytyminen. Seuraava askel oli happo/sipulihyökkäys:


Ja pisteenä iille:
(Tästä puuttuu päivittäinen spiruliina, D-vitsku, kalaöljyt, foli-B ja yksi mikälie jonka Albert Pöö lisää settiin... Hmmm.... Mikä lie? Pitäisikö tarkistaa mitä suuhunsa pistää?)


Pahanpäiväin varalle löytyy myös raakasuklaata. Ehkä kesällä pääsen tilaan, jolloin voin nauttia siitä harkitusti...


Summa summarum, tule vaan takatalvi. Pauku pakkanen ja loisku loska. Olen varautunut. Lällälläää kevätväsymys, en aio lähteä mukaasi.