keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Varpaat

"Minulla on valoa varpaissa,
siellä se valo liikkuu.
Näin kun heilutan varpaita,
valonsäde keikkuu ja kiikkuu..."

Noin lauleskelee Pikkumuija. Varpaiden hoitaminen saa valonsäteen liikkeelle, jos et usko kokeile. Vyöhyketerapia. Rentoutushoidot. Shindo. Kuumakivihieronta. Lämpö ja kosketus. Lämpöä tuo myös villasukat ja huopikkaat. Tule jo kunnon talvi! Pidetään varpaat lämpiminä ja kosketuksella valonsäteet arjessa. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mun Tiimi

Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon. Siinä on läppärin välistä aamulla löytynyt etukäteissynttäriyllätys Mun Tiimiltä <3  

<3 suklaata <3
<3 <3 lahjakortti kuumakivihierontaan <3 <3
<3 <3 <3 kortti <3 <3 <3

Olen harvinaisessa ja onnellisessa asemassa töissä, en ole kenenkään tiimiläiseni esimies, mutta olen saanut olla valitsemassa lähes jokaista. Jotain olen nähtävästi tehnyt oikein, koska saan syksyn yhteiselon jälkeen näin täydellisen synttärisetin. (Voisikohan Albert Pöö ottaa tästä mallia? Minkähän haastattelun rakas aviomieheni on läpäissyt?)


Lahjoista vielä...

...suklaa menee pahan päivän varalle jemmaan.
...hieronta-ajan varaan ensi viikolla.
...ja tuo kortti ja sen tarkkaan valittu kuvitus. Olen sanaton :D

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lasten oikeuksia

Tänään liputettiin lasten oikeuksien päivälle. Tärkeä päivä, mutta vielä tärkeämpää olisi olla läsnä joka päivä. Lapsille. (Aikuisille. Vanhuksille.) Tehdä jokaisesta kohtaamisesta ainutkertainen. Merkityksellinen. Tärkeä. Kuin se olisi viimeinen. Ei helppo juttu. Väsyneenä ja itsekkäänä joudun toisinaan muistuttamaan tästä itseäni. Töissä ja kotona. 



Pinterestistä bongattu muistutus, löytyy myös työläppärin työpöydän taustalta:

Be the reason someone smiles today.


Meidän Perhe -lehden uusi slogan, tämä(kin) juliste päätyi töihin toimiston seinälle:

Sinun arkesi on jonkun lapsuus.


Positiivarien aamun ajatus tänään. Lause, jonka haluan painaa mieleeni, jotta voin sen sieltä palauttaa kun Pikkumuija pyytää katsomaan, kuuntelemaan, pysähtymään. Moni työ voi odottaa, mutta moni tärkeä, merkityksellinen, ainutkertainen voi  jäädä näkemättä, kuulematta, kokematta, jos ei ehdi pysähtyä.

Työ voi odottaa sen aikaa kun
näytät lapselle sateenkaarta,
mutta sateenkaari ei odota,
kunnes olet tehnyt työn valmiiksi.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kohti pikkujoulua

Tänä vuonna meille tulee oikea pikkujoulukuusi! Kuusenjalkapullo saapui jo. Samanlainen (ellei sama) kuin lapsuudessani. Isi Pöö kielsi hakemasta kuusta vielä tänään, enpä antanut sen häiritä kuusen jalan käyttöönottoa. Toimii nyt lamppuna kuusta odotellessa. Voi olla ettei montaa päivää ;)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Vielä täällä

"Musta on sävy, jonka ihminen aistii, kun kohteesta ei heijastu eikä säteile juuri lainkaan  valoa, " tiesi wikipedia aamulla. Edessä oli surun päivä. Muistoja. Kyyneliä. Niiskutusta. Itkua. Halauksia. Ja vielä kyyneliä. Itkijänaisia. Tänään oli Tädin hautajaispäivä.

Lounaan jälkeen pukeuduin mustaan, hyppäsin mustaan autoon ja lähdin ajelemaan kohti kirkkoa. Seurakseni avasin radion. Sata metriä startista radio alkoi soittaa:
"Mä vielä täällä käyn
Sä tunnet aina sen
Kuin outo lämpö olkapäätä koskettaa
---
Mä vielä täällä käyn
Sua vielä suojelen
Sen enempää mä en voi paljastaa..."
Jesse Kaikurannan Vielä täällä. Silmät täyttyivät kyynelistä. Yritin keskittyä ajamiseen. Pysyin tiellä ja pääsin perille. Olin ajoissa ja ehdin kävellä kierroksen tutulla hautausmaalla. Pysähtyä. Muistella Mammaa ja Pappaa. Hymyillä kauniille muistoille.
Kirkossa toivoin että osaisin itkeä kauniisti, ilman räkää ja niiskutusta. En tainnut onnistua kovin hyvin. Lienen siis aito itkijänainen? Muistotilaisuus oli lempeä. Sopivasti kyyneliä, mutta paljon puheensorinaa ja iloa. Elämä jatkuu. Kaikella on aikansa. Kuulemma tarkoituskin. Sitä en aina usko. 
Täysikuun loisteessa ja hämärän laskeutuessa lähdin kotimatkalle. Soitin Pikkumuijalle ja Albertille kotiin. Oli jo ikävä omia rakkaimpia. Sitten soitin Pikkusiskolle. Kun kotimatkaa oli jäljellä viimeiset 10 minuuttia päätin vielä avata radion loppumatkan seuraksi. Muutaman mainoksen jälkeen haukoin hetken henkeä. Taas. Sama kappale. Vielä täällä.
"...Mutta ei ole mitään pelättävää
---
Kun täältä lähdetään
Henget jäävät elämään
Vielä täällä vierelläs mä oon..."
Ehkä en ollutkaan yksin autossa. Henget jäävät elämään. 

<3 Kiitos Täti matkaseurasta <3


torstai 14. marraskuuta 2013

Early Bird

Aamun hiljaisuutta on oikeestaan aika lystiä kuunnella. Viereisessä sängyssä tuhisee Pikkumuija. Maalämpö huristelee hetken. Omat (vähäiset) ajatukset voi melkein kuulla kuiskauksina. Eilinen on järjestynyt joko muistiin tai pyyhkiytynyt pois. Edessä on uusi kokonainen päivä. Täynnä mahdollisuuksia. Mieli on valmis uuteen. Vierestä kuuluu kaunein sana: äiti.

Hyvää huomenta :)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Päivän pelastuksia

Päiväni koostuvat kohtaamisista. Mieleen jää myös yksittäisiä lauseita. Osa siksi, että niitä kuulee kerran jos toisenkin. Ja vielä kerran kiellonkin päälle. Osan taas on kuullut vaan kerran, ja on kerrasta kolahtanut muistiin. Tässä muutamia huippuja tältä viikolta:

"Voidaan sun pää tutkia, mutta se on turhaa." 
"Jos et tykkää perunasta, niin tein tänään vähän ylimääräistä kasvisruokaa."
"Turkkini on aivan märkä, Saastamoinen uikutti." 
"Vaikka tekisin 7 viikkoista päivää, niin sekään ei riittäisi."
"Kiitos kaikille!" 



maanantai 11. marraskuuta 2013

Pimeys


Tule jo talvi ja pakkaset. Kahisevat värikkään lehdet alkusyksyllä on vielä ihan ok, mutta tämä märkä ja pimeä on niin väsyttävää. Mene jo syksy ja anna talvelle tilaa. Sopivasti lunta, jotta voi hiihtää ja laskea mäkeä. Jotta se vähäinen valo, jonka kanssa nyt elämme heijastuisi edes vähän takaisin. 

Viikonloppuna virittelin lisää valoja pitkin Vaahteramäkeä - sisälle ja pihalle. En päästä pimeää liian lähelle. Pidän sen, vaikka valoilla, pois mielestäni. Kestän pimeän, koska sen jälkeen on taas valon vuoro!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isi Pöön päiviä

"Sataa, sataa aina, aina vaan, sateenropinan kaikki kuulla saa.
Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa: ratatata tam, tatatam tam taa. (X2)
Virtana vesi valuu vaan. (X2)"

Isänpäivä. Meidän perheen kolmas tai toinen, riippuu laskutavasta. Sateen ropinaa kuunnellessa (ja jotta saisin päähäni jotain muuta, kun yllä olevan lastenlaulun) ajattelin hetkeksi kokeilla asettua Isi Pöön asemaan ja yrittää miettiä miltä isänpäivänä on näinä kolmena vuotena tuntunut.

Isänpäivä 2011
Vaimolla ansiostani maha turpoaa. Työpäivien jälkeen maha on pitkään kivikova. Huolestuttaa tekeekö töissäkäynti vauvalle harmia. Iltaisin maha kuitenkin alkaa venkoilla. Joku yrittää puskea vaimon kyljestä läpi. Silittelen mahassa puskeva vauvaa ja puskeminen rauhoittuu. Vauva löytää uuden hyvän asennon. Siellä se viimein on! Minusta tulee Isi!

Isänpäivä 2012
Tänään on minun päiväni. Saan toivoa herkkuruokaani, salaattia ja lihapullia. Pikkumuija on jo niin iso että istuu seuraamme lounaalle. Pikkumuija ja Äippä ovat jeesuskerhossa askarrelleet kortin; auringonkukan jonka lehdissä on asioita joita Pikkumuija jo osaa. 9 kk on mennyt uskomattoman nopeasti. Tissitakiainen osaa jo leikkiä, vielä kun oppisi nukkumaankin. Noh, olemme ainakin samasta puusta levottomine öinemme.

Isänpäivä 2013
Heräsin tänään(kin) Pikkumuijan kalkatukseen. Voiko kauniimpaan ääneen herätä, jos on puoli yötä valvonut ja kuunnellut sateen rummutusta ja tuulen ulinaa? Lounaaksi (ihana, kaunis ja rakas ;) ) vaimoni tarjoili riistakäristystä, munakokkelia, salaattia ja raejuustoa. Se oli herkullista! Söimme kaikki samaa ruokaa. Mihin katosi soseita kakosteleva vauva? Hoidossa Pikkumuija oli tehnyt kortin. Siihen oli painettu käsi ja jalka. Salaa herkistyin, minun pieni tyttöni <3 Olen ylpeä ja onnellinen. 

Isi Pöön lounas

torstai 7. marraskuuta 2013

Päänsärkyä ja teknisiä ongelmia

Päänsärky lamaannuttaa. Vie toimintakyvyn. Viime päivistä päätellen tarttuu myös kännykkään, joka ei lähetä viestejä ja vastaanottaa niitä kummallisella viiveellä. Saman tartunnan oli saanut blogger-sovellus. Sunnuntain bloggaus roikkui pädillä ja eiliset olivat kadonneet bittiavaruuteen. Noh, liekö sensuuri iskenyt ja päättänyt olla julkaisematta jomotusvalituksia. Olisin varsin valmis jättämään jo tämän lähes viikon kestäneen säryn muistojen kirjaan...


Sunnuntai <3


Kiireetöntä kotoilua aamukuudesta, mää niin tykkään olla kotona!

* kaksi isoa kuppia aamukahvia
* pihaleikkejä omalla ja naapurin pihalla
* villisikapataa
* sopivasti siivoilua! Albert-ihana imuroi.
* Lakanapyykkiä, eli illalla odottaa puhtaat lakanat
* metsäretki
* joogaa
* sunnuntaisauna
* monta iltasatukirjaa
* vapautus nukutusvuorosta
* haleja ja pusuja <3



lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Tänään syttyi monta muisto kynttilää, on se päivä jolloin pysähdymme muistelemaan jo poissa olevia rakkaita. Samalla olen onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta mitä on. Niistä rakkaista jotka kuuluvat omaan ja perheeni elämään. Tänään.


Tänään (ja monta kertaa tämän päivän jälkeenkin) itken vielä yhdet itkut syntymättömille vauvoileni, niin tärkeille isovanhemmilleni ja muille pois lähteneille. Järjestys, jossa pois lähdetään ei ole usein reilu. Sitä on monesti vaikea ymmärtää. Tänään ikävöin. Tänään kaipaan. Tänään elän muistoissa. Tänään sytytän erityisiä kynttilöitä.