sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isi Pöön päiviä

"Sataa, sataa aina, aina vaan, sateenropinan kaikki kuulla saa.
Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa: ratatata tam, tatatam tam taa. (X2)
Virtana vesi valuu vaan. (X2)"

Isänpäivä. Meidän perheen kolmas tai toinen, riippuu laskutavasta. Sateen ropinaa kuunnellessa (ja jotta saisin päähäni jotain muuta, kun yllä olevan lastenlaulun) ajattelin hetkeksi kokeilla asettua Isi Pöön asemaan ja yrittää miettiä miltä isänpäivänä on näinä kolmena vuotena tuntunut.

Isänpäivä 2011
Vaimolla ansiostani maha turpoaa. Työpäivien jälkeen maha on pitkään kivikova. Huolestuttaa tekeekö töissäkäynti vauvalle harmia. Iltaisin maha kuitenkin alkaa venkoilla. Joku yrittää puskea vaimon kyljestä läpi. Silittelen mahassa puskeva vauvaa ja puskeminen rauhoittuu. Vauva löytää uuden hyvän asennon. Siellä se viimein on! Minusta tulee Isi!

Isänpäivä 2012
Tänään on minun päiväni. Saan toivoa herkkuruokaani, salaattia ja lihapullia. Pikkumuija on jo niin iso että istuu seuraamme lounaalle. Pikkumuija ja Äippä ovat jeesuskerhossa askarrelleet kortin; auringonkukan jonka lehdissä on asioita joita Pikkumuija jo osaa. 9 kk on mennyt uskomattoman nopeasti. Tissitakiainen osaa jo leikkiä, vielä kun oppisi nukkumaankin. Noh, olemme ainakin samasta puusta levottomine öinemme.

Isänpäivä 2013
Heräsin tänään(kin) Pikkumuijan kalkatukseen. Voiko kauniimpaan ääneen herätä, jos on puoli yötä valvonut ja kuunnellut sateen rummutusta ja tuulen ulinaa? Lounaaksi (ihana, kaunis ja rakas ;) ) vaimoni tarjoili riistakäristystä, munakokkelia, salaattia ja raejuustoa. Se oli herkullista! Söimme kaikki samaa ruokaa. Mihin katosi soseita kakosteleva vauva? Hoidossa Pikkumuija oli tehnyt kortin. Siihen oli painettu käsi ja jalka. Salaa herkistyin, minun pieni tyttöni <3 Olen ylpeä ja onnellinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti