torstai 30. tammikuuta 2014

Jääprinsessana

Kun näin pukukopin pyllynaluset, tiesin että tästä tulee niin täydellistä: 


Tänään olen päässyt nauttimaan. Liitämään pitkin jäätä auringon paisteessa. Antanut tuulen puhaltaa kasvoille. Sulkenut silmät ja antanut luistinten liukua. Ollut yksin omien ajatuksieni kanssa, tai oikeastaan ilman yhtään ajatusta. Ja se tuntui hyvältä. Rentouttavalta. Tärkeältä.


Lähdin siis töistä ajoissa, niin ajoissa etten voinut vielä hakea Pikkumuijaa kotiin etten olisi herättänyt kesken päiväunien. Ettei olisi jäänyt välipala syömättä. Otin hetken itselleni, ja aion tehdä sen uudestaan.

300114, oli jäänyt roikkumaan luonnoksiin vahingossa :)



tiistai 28. tammikuuta 2014

Ilonaiheita vuoden Kalleimpana päivänä

Kaikkei Kallein päivä, lähes kirjaimellisesti :/ Kops vaan sanoi Mersun tuulilasi kun ajelin töistä kotia kohti ja kivi kohtasi meidät. Ihanan kallista. Tai sitten merkki, siitä että pitäisi siirtyä mataliin ja urheilullisiin avoautoihin. IN MY DREAMS :D Tosin lotto on tarkistamatta... Tähän päivään on mahtunut kuitenkin niin monia ilonaiheita, etten jaksa ottaa kierroksia asiasta, jotka korjaa raha.

Tässä valikoima:

* Pappa-nimpparisankarin kanssa puhelu
* Pikkumuija "the pikkuapulainen" ja paljon kivoja leikkejä
* Pilkahdus auringosta tuulisena pakkaspäivänä
* Palaute, jonka sain blogistani
* Työ, joka ei aina tunnu edes työltä
* Idea- ja inspiraatiotulvat
* Lämpimistä kahvihetkistä, tunnelman sekä sisällön osalta
* Takkatuli
* Pyykkikoneen hurina
* Työpäivän aikana tyhjentynyt tiskikone
* Kukkahousuhysteriasta huomenna julkaistavasta vaatemallistosta
* Ihmiset ympärillä, jotka hienosti ainakin esittävät ymmärtävänsä erikoista huumoriani
* Suihkusta poistunut kalkki
* Itkupotkuraivarittomuus
* Vaahteramäki ja sen koko väki <3


lauantai 25. tammikuuta 2014

Talvilauantai <3

Aamulla luistelemassa.
Välipalan jälkeen pihalla.
Iltaruuan päälle naapurin puolella pulkkamäessä.

Ihana kalsari-toppahousulauantai!


Hullunruma

Tää lanka oli niin hullunrumaa, ettei sitä voinut jättää ostamatta :D


Mutta jos ei toi huivi sulata umpijäässä olevaa ulkoilijaa, niin ei mikään!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Pakkasperjantai

Perjantai ei alkanut kuin Strömssöössä. Vaikka Skeida oli ollut vihreän piuhan päässä tunteja, ei avaimen kääntäminen virtalukossa tuottanut mitään tulosta. Albert Pöön taiat konepellin alla onneksi toimivat ja päivä starttasi lähes aikataulussa ja viikon viimeinen työpäivä saatiin pakettiin suunnitellusti.

Huomasin viikon olleen pään täyttävä, kun askeleeni työpäivän jälkeen suuntasivat Pieneen Lankakauppaan. Jo kauniiden lankojen hypistely rauhoittaa mieltä. Ja joo, tarttui mukaan taas uusia lankoja, tänään ilmestynyt Novitan kinnaslehti sekä vanhempi pikkuväen teemalehti. (Mistä asti olen muka noudattanut ohjeita??? Ovat siis inspiraatiolehtiä, joihin uppoudun kun ilta hämärtyy ja silmukat uhkaavat alkaa putoilla.) 

Kotiin päästyäni tartuin ensiavuksi puikkoihin kokoa 20, aika seipäät. Saa vääntää kunnolla ja "sujuva tekeminen" ei ole se, mikä ekana tulee mieleen. Mutta jälkeä syntyy ja ajatukset alkavat asettua :) Välillä on pakko lepuuttaa käsiä puikoissa numero 3. Tässä yksi syy, miksi keskeneräisiä kutimia ei voi olla liikaa. Erilainen mielentila vaatii erilaista tekemistä.

Toisinaan pitää vääntää, ja välillä lepuuttaa. Joskus pitää saada keskittyä pitsiin, blokata kaikki muu ja laskea vaan silmukoita ja kavennuksia. Virkkuukoukku virkistää. Tuubihuivit aivottomaan hetkeen, ja niin edelleen...

Käsillä tekeminen on kuin juokseminen. Pään sekamelskaa jäsentävää terapiatoimintaa. Kun ulkona paukkuu pakkanen parissa kymmenessä on terapiavaihtoehdot vähissä. Puikot siis heilumaan ja silmukat vilisemään!




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Unia

Tänään se päättyi. Unipussiaika. Missä vauva? Uusi peitto ja tyyny sai onnistuneen vastaanoton. Pikkumuija olisi halunnut nukkumaan jo iltakuudelta, kun näki uudet petivaatteet.

Vielä onneksi "vauva" nukkuu päiväunet pihalla vaunuissa. Vielä mahtuu :) Untuvapussissa, villapeittopaketissa. Herättyään huutelee itkuhälyttimeen "äiti, tule hakemaan! Minä heräsin." Mutta siis: nyt viereisessä sängyssä kahisee peitto! 

Ja tuhisee nuhanenä :( Voi siis olla että ensi yönä herään, paitsi kuuntelemaan peiton kahinaa, tuhinaan ja itkeskelyyn. Niin kuin kahtena edellisenä yönä. Ja jossain vaiheessa tajuan kysyä "tuutko äitin viereen?" Itkeskely vähenee, tuhina ja röhinä kääntyy asteen pienemmälle. Pikkumuija saa hieman paremman unen. Ja äiti valvoo, torkkuu ja kuuntelee. Ja huomenna kahvi maistuu taas niin hyvälle. 

Tai ehkä sittenkin ensi yö on se, josta olen yli kaksi vuotta nähnyt unta. Yö, jolloin en herää kun käännän kylkeä. Yö, jolloin ei pidä juosta vessaan. Yö, jolloin en istu sängyllä imettämässä tunnin välein. Yö, jolloin en unen kesken hyssyttele ja silittele pikkuista päätä. Yö, jolloin en kuule höpinää, itkua, nuhaista tuhinaa. Yö, jolloin uni kestää kauniina ja katkeamattomana siihen asti kunnes kellon soittoon on kolme minuuttia.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Pakkanen paukkuu

Ja sitä on odotettu! Ulkona kaikki kimmeltää, voiko olla kauniimpaa? Tähdetkin tuikkivat kirkkaammin kuin kesällä. Varpaita ja sormia nipistelee kun ne jäätyvät. Posket punoittavat. 



Sisälle tultua on ihana käpertyä sohvalle. Nauttia takan lämmöstä. Omien rakkaiden kanssa. 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Tahtoikä

Vuosi ja 10 kuukautta. Silloin SE tömähti päälle. Olen siis saanut tutustua käytännössä (ja hieman teoriassakin) uhmaikään. Kallistun kuitenkin tässä ikävaiheessa mielummin käsitteen tahtoikä käyttöön. Ehkä vuoden/parin päästä olen valmis vaihtamaan käsitteen takaisin uhmaikään. Ei Pikkumuija uhmaa. Hän vaan tahtoo. Tai ei tahdo. Ehkä. Tai sittenkin... 

-Tahdon!
-Minä itte!
-Auta!
-Älä auta!
-Anna mulle!
-En halua!
-Haluun, haluun, haluun!

Tahtojen taistelua siis takana muutama viikko. Ollaan selvitty. Olen oppinut hurjasti uutta tyttärestäni, vielä enemmän ehkä itsestäni (ja paljon myös Isi Pööstä).


Tyttäreni on määrätietoinen ja looginen. Aina hetken kerrallaan. Hän heittäytyy kaikkeen sata lasissa kieltäytyen uskomasta epäonnistumiseen. Hän on luottavainen ja innostunut kaiken suhteen. Hän rakastaa ja vihaa koko suurella, melkein kaksivuotiaalla sydämellään. Hän iloitsee ja nauraa, vihaa ja raivoaa. Kaiken, niin kuin se olisi jotain ainutkertaista. Ja se on!

Minä. Ammattikasvattajana melko kärsivällinen ja ymmärtäväinen, olen vasta viime viikkoina päässyt kotona Kasvattamaan. Viime viikkoina olen huomannut toistavani rauhallisesti, mutta jämäkästi samaa asiaa. Ottavani vastaan sylissä itkupotkuraivareissa kiemurtelevalta Pikkumuijalta tahtojen salamointia päättäväisesti ja rauhallisesti kohdaten. Olen myös kokenut riittämättömyyttä, hetkittäistä häpeää, epäonnistuneisuutta, epävarmuutta. Vain harvoin olen korottanut ääntä. (Joo, todellakin olen kun Pikkumuija on ilkikurisesti kikatellen tehnyt jotain supermänttiä tietäen sen olevan kiellettyä.) Olen elänyt mieleenpainuvia ja kasvattavia hetkiä. Olet kasvanut itse ja löytänyt kasvunpaikkoja. Olen onnellinen ja kiitollinen joka hetkestä, niistä haastavistakin <3

lauantai 11. tammikuuta 2014

Vaan näin

Neljä vuodenaikaa

Kevät 
...häämöttää jossain edessäpäin. Nyt kun päivä on jo hieman pidempi, antaa se jo lupauksia keväästä.

Kesä
...lämpöä, aurinkoa, lomaa! Parhautta <3

Syksy
...väriloistoa ja lehtien kahinaa. Pimeneviä iltoja, joita kynttilänvalo valaisee. Tonttujen jälkiä, jouluun valmistautumista.

Talvi
...lunta ja pakkasta. Punaisia poskia. Hiihtoa, luistelua, lumikenkäilyä, pulkkamäkeä...
MUTTA EI NÄIN!


tiistai 7. tammikuuta 2014

Herätyksiä

Lomalla: Pikkumuija herää. Alkaa höpistä. Silittelee kättä, jolla kurkotan viereiseen sänkyyn. Kiipeää kainaloon. Sanoo "nukutaan vielä", ja samalla jatkaa silittelyä ja halimista juttelun lomassa. Jossain vaiheessa kutsuu vessa ja potta. Istuskellaan, ja jos hyvin käy ei oo hukkareissu kummallakaan. Voidaan ehkä valita pottatarra. Sitten puetaan päivävaatteet ja hipsitään kahvinkeittoon. Todetaan kuiskaten, että isi nukkuu. Aloitellaan hiljaisilla sylileikeillä, joskus avataan Pikku Kakkonen seuraksi. Jos huvittaa. Puolentoista tunnin päästä herätyksestä Pikkumuijallekin maistuu aamupala. Sitten leikit jatkuu.


Arkena: Kello soi. Yritän hipsiä nopeasti laittamaan illalla ladatun kahvin tippumaan. Sitten vessa. Pikkumuija kulkee perässä ja roikkuu jalassa tai sylissä. Kahvit juodaan lennossa. Jossain välissä kiskaistaan illalla valmiiksi katsotut vaatteet päälle. Usein viimeinen kahvitippa menee lavuaarista alas. Puoli tuntia on kulunut. Heipparallaa ja äiti lähtee töihin. Pikkumuija onneksi saa jatkaa rauhallista aamuaan vielä pari tuntia sen jälkeen ja vasta sitten lähteä hoitoon. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Dokumentointia

Valokuvat ovat ihana tapa dokumentoida omaa historiaa. Loma on täydellistä aikaa uppoutua valokuvakirjojen tekemiseen. Hidasta, mutta niin mieltä lämmittävää puuhaa Pikkumuijan uniaikaan. Nyt kun omistan myös kunnon läppärin otin härkää sarvista ja aloin etsiä ja järjestellä 2012 ja 2013 kuvia. Jotenkin kummasti on jäänyt kaksi edellistä vuotta vähän vaiheeseen ;) Voi mitä hetkiä olenkaan elänyt uudestaan kuvia järjestellessä ja kirjaksi klikkaillessa.

2012 on nyt kuvina kirjassa elokuulle asti. Loppuvuosi on vielä hukassa, jossain kymmenestä muistitikusta toivon! 2013 kuvat myös alussa. 2014 aloitettu! Hih, se oli niin naurettavan helppoa niin oli pakko tehdä sitäkin. Kuvatekstit saavat vielä odottaa, päätin tähdä ensin kuvallisen osuuden ja lopuksi kirjoittaa kuvatekstit.



Tänään  törmäsin fb:n ihmeellisessä maailmassa kahteen Hesarin julkaisemaan ajatuksia herättävää artikkeliin:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388813122279?jako=6a530a14c84dbdb785c64b421e2e8f7a&ref=fb-share
ja
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388813046486

Suosittelen tutustumaan...

Niistä tekisi mieli kirjoittaa myös, mutta vielä enemmän kutkuttaa valokuvat. Niiden pariin siis!


torstai 2. tammikuuta 2014

Irislights


Rakastan! 

Joulu lähti, nämä tuli -jäädäkseen! Voiko täydellisempiä löytyä: mustaa, valkoista, harmaan sävyjä. Lempeää valoa.
 
Rakastan!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kohti ensi joulua


Aloitin tänään vähitellen Vaahteramäen joulun purkamisen. Sisältä valoja pois ja koristeita. Tontut nukkumaan koloihinsa. Loppuviikosta kuuset pihalle ja vähitellen pihalta valoja varastoon. Kunhan pöytä tyhjenee, lähtee joululiina pesukoneen kautta liinavaatekaappiin. Kynttilät vaihtavat väriä punaisen antaessa tilaa muille väreille. Joulukortit luettiin viimeistä kertaa. Haikeaa. Onneksi seuraava joulu on jo tänä vuonna :) Ja sitä ennen lähes vuosi elämää!