Minä olen Kaapo

Minä olen Kaapo -tyttäremme täytti tänään kaksi vuotta. Ei liene vaikea arvata mikä on se lastenohjelma, jota Areenasta aamukahviaikaan kaivetaan esille ;) Jos siis et ole Mamma tai Pappa, suosittelen kutsumaan tällä hetkellä Pikkumuijaa Kaapoksi. Heidän suusta Pikkumuija tunnistaa ihan oman nimensäkkin.

Kaapon aamu alkoi melkein tunnin pötköttelyllä. Halittiin vaan ja huilattiin vielä. Muutama sana välillä, mutta muuten meille molemmille täydellinen hidas virittäytyminen uuteen päivään. Sitten synttärilahjoja ja aamupalaa. Ja voi tätä täydellistä aamua; kerrankin sai katsoa telkusta Kaapon!

Aamupäiväksi pihalle. Unille. Ja suoraan unilta the Partytime. Kaks Pappaa ja Mamma leikkikavereina. Niin luksusta! Ei siinä malttanut Pikkumuija taaskaan syödä. Välipala ja päivällinen oli siis maitoa ja kakunkoristeita. Pikkumuija söi lohikakun päältä graavattua lohta. Selkeästi sukua PÖÖ!

Iltasella päästiin vielä kokeilemaan uutta rattikelkkaa ja maalia, kun naapureille järjestettiin pihajuhlat. Lahjarumpujen vielä soidessa aloin jo viritellä iltapaloja. Ja seiskan jälkeen kuului Pikkumuijan sängystä enää vaimeaa laulua "...oppimaan innokas, Kaapo..."

En olisi kaksi vuotta sitten osannut arvatakkaan miten onnekkaita nämä vuodet ovat olleet! (Ja miten monta nimeä rakkaalle lapselle tässä ajassa on ehtinyt tulla. Pikkumuijan nimihän piti olla sellainen, ettei siitä väännellä lempinimiä :D ) Onnea tänään siis Kaapo! Ja Minä! Ja isi Pöö!